Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa Venäjän sotapotentiaalin ja sen asevoimien taistelupotentiaalin puolustajalle muodostama uhka aseellisen – sotaa alempiasteisen – konfliktin tilanteessa, tarkastelemalla Venäjän operatiivis-taktisen tason sotataidollisia toimia Georgian ja Ukrainan konflikteissa. Tutkimusaineisto jakautui kolmeen pääryhmään. Tutkimuksen teoria muodostettiin analysoimalla aseellisia konflikteja käsitteleviä venäläisiä artikkeleita. Varsinaiseen tutkimusongelmaan vastattiin tarkastelemalla Georgian ja Ukrainan tutkimustapauksia kuvailevaa aineistoa muodostettua teoriaa vasten.

Venäjän sotataidon ja tastelupotentiaalin keskeisimpiä ominaisuuksia aseellisissa konflikteissa ovat voimaryhmän muodostaminen yhden johtoportaan alaisuuteen, pitkäaikaisen konfliktialueen muodostaminen sekä oppositioryhmien tukeminen, operatiivinen ketteryys ja joustava hyökkäystaktiikka, voiman näyttö, infrastruktuurin ja alueiden valtaaminen sekä määräaikainen pitäminen, vihollisen joukkojen sitominen ja tuhoaminen pysyvän valmiuden sekä erikois- ja maahanlaskujoukot, voiman projisoinnin ja tukeutumisen joukot sekä infrastruktuuri, informaatio- ja psykologiset operaatiota sekä strategista harhautus, kybersodankäynti ja sijaistoimijoiden käyttö.

Aseellisissa konflikteissa Venäjä pyrkii horjuttamaan puolustajaa voimaryhmän monipuolisella taistelupotentiaalilla useissa maantieteellisissä suunnissa ja taistelutilan ulottuvuuksissa samanaikaisesti puolustaja heikkouden tunnistamiseksi tai virheeseen pakottamiseksi. Kyse on oikean asetelman etsimisestä ennen lamauttavan iskun antamista.