Tutkimuksessa tarkasteltiin agenttiteorian soveltamista Puolustusvoimien elinjaksomalliin liittyvien konfliktien ja intressiristiriitojen ratkaisemiseen. Tavoitteena oli tunnistaa elinjaksomallin soveltamiseen liittyviä osapuolten välisiä konflikteja ja näitä selittäviä käsitteitä. Lopuksi käsitteet suhteutettiin osaksi elinjaksomallia ja arvioitin niiden merkitystä konfliktien selittämisessä ja ratkaisemisessa. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisena kirjallisuustutkimuksena.

Elinjaksokustannuslaskentaa lähestyttiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla. Agentti- ja transaktiokustannusteoriaa käsiteltiin systemaattisemmalla kirjallisuuskatsauksella. Löydettyjen käsitteiden suhteuttaminen osaksi elinjaksomallia tehtiin soveltaen kvalitatiivista meta-analyysia. Tutkimuksen aineistona käytettiin pääasiassa kansainvälisiä vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita.

Elinjaksokustannusajatteluun ja elinjaksomalliin liittyviksi konflikteiksi tunnistettiin las-kentainformaatioon, toimintokustannuslaskentaan, aikaulottuvuuteen erilaisiin elinjakson tulkintoihin, arvon mittaamiseen, informaation hajautumiseen, riskiprofiileihin ja elinjaksokustannusten jakautumiseen liittyvät kokonaisuudet. Agenttiteoriaan liittyvästä kirjallisuudesta esille nousi myös siihen läheisesti liittyvä transaktiokustannusteoria. Keskeisiksi teorioihin liittyviksi käsitteiksi nousivat riskit ja epävarmuus, epäsymmetrinen ja yksityinen informaatio, signalointi, osaaminen ja oppiminen, kannustimet, sopimustyypit, rajoitettu rationaalisuus, mittaaminen ja suorituksen määrittäminen, sopimusspesifisyys, aikaulottuvuus ja opportunismi. Käsitteet pystyttiin suhteuttamaan osaksi elinjaksomallia efektikokojen avulla. Kirjallisuudessa keskeisimmiksi käsitteiksi nousivat sopimustyypit, kannustimet ja riskit. Aineistosta ja käsitteiden ilmenemisestä pystyttiin löytämään myös eroja riippuen siitä, oliko kyse agentti- vai transaktiokustannusteoriaan nojaavasta kirjallisuudesta. Käsitteiden ilmeneminen ja efektikooilla ilmaistu merkitys vaihtelee sen mukaan, millaiset piirteet ja toimenpiteet leimaavat kutakin elinjaksomallin vaihetta.

Tulosten perusteella voidaan päätellä, että ulkoisten konfliktien lisäksi on keskeistä tunnistaa ja hallita organisaation sisäisten toimijoiden välisiä konflikteja. Tämä edellyttää laajempaa ja kattavampaa sidosryhmäanalyysia, jonka tekeminen tulee aloittaa elinjaksomallissa jo nykyistä aikaisemmin. Konfliktien analysoinnissa ja tunnistamisessa voidaan hyödyntää eri elinjaksonäkemyksiä, koska niiden suhteen eri osapuolilla on roolistaan riippuen erilaisia intressejä. Teoriapohjan perusteiden ja käsitteiden avulla on mahdollisuus hahmotella mittareita ja työkaluja, joiden avulla sekä sisäisten että ulkoisten konfliktien vaikutusten suuntia voidaan arvioida.