Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ilmatorjunnan parissa tehdyt kalustokokeilut vaikuttivat ilmatorjunnan kalustolliseen kehitykseen. Aihe on rajattu käsittelemään suomalaista ilmatorjuntaa 1950- ja 1960-luvuilla. Tutkimuksella on selvitetty, mitä kokeiluja on suoritettu tarkastellulla ajanjaksolla, miten ja miksi kokeilut on järjestetty, mitkä niiden tulokset olivat ja mitkä niiden vaikutukset olivat kalustollisen kehityksen kannalta.

Aineistona tässä tutkielmassa on käytetty kirjallisuus- ja arkistolähteitä. Kirjallisuuslähteinä olivat pääasiassa suomalaiset ilmatorjunnan historiaa käsittelevät tietokirjat. Tutkielman tärkeimpinä lähteinä olivat primäärilähteet, eli Puolustusvoimien arkistoidut asiakirjat Kansallisarkistossa. Tutkimusmetodina tutkimuksessa käytettiin laadullista sisällönanalyysiä.

Kokeilutoiminta oli Puolustusvoimissa osa normaalia rauhanajan toimintaa 1950- ja 1960-luvuilla. Kokeilutoiminnalla pyrittiin erityisesti olemassa olevan kaluston optimaali-seen käyttöön, kaluston tehon lisäämiseen halvoin teknillisin muutoksin ja hankintaperusteiden luomiseen uudishankintoja varten. Tutkimuksessa kokeilut on jaoteltu kahteen eri luokkaan, käytössä olevalla kalustolla suoritettuihin ja erikseen kokeiluja varten hankitulla kalustolla suoritettuihin kokeiluihin.

Etenkin 1950-luvun taloudellisen tilanteen takia vanhan kaluston muutostyöt ja kokeilut olivat pääasiallisia kokeilujen aiheita. Kokeilujen perusteella saatiin ilmavoimien ilmavalvontatutkasta muokattua maalinosoitustutka ilmatorjuntajoukoille. 20 mm:n panssarintorjuntakivääristä yritettiin muokata sarjatulta ampuva ilmatorjuntakivääri, mutta konstruktiosta ei lopulta tullut riittävän hyvä, jotta kokeilua olisi voitu pitää onnistuneena. Lisäksi jo olemassa olevalla kalustolla suoritettiin muita pienemmän mittaluokan kokeiluja.

1950- ja 1960-lukujen vaihteessa suoritettiin laajamittaisia kokeiluja liittyen ilmatorjuntakaluston uudishankintoihin. Tavoitteena oli mm. selvittää sopiva ilmatorjunta-ase jalkaväen lähi-ilmatorjuntaan. Kokeilut aloitettiin 30 mm:n Hispano-Suiza -tykillä, joka nähtiin osittain soveltuvaksi kyseiseen käyttöön. Kokeilujen perusteella tykkejä päädyttiin hankkimaan, vaikka ne eivät täyttäneet täysin jalkaväen tarpeita. Lisäksi kokeiltiin kahta erityyppistä 20 mm:n tykkiä, jotta olisi löydetty sopiva ase jalkaväen iskuportaan suojaksi. Kokeilu ei johtanut hankintoihin, sillä vaatimuksissa aseen ominaisuuksien suhteen oli ristiriitoja jalkaväen ja ilmatorjunnan edustajien välillä.

Tutkimuksessa todettiin, että kalustokokeilut vaikuttivat ilmatorjunnan kalustokehitykseen vaihtelevasti. Osa kokeiluista mahdollisti jo olemassa olleen kaluston tehokkaamman käytön, mutta vain osa kokeiluista johti uudishankintoihin. Kokonaisuudessaan kokeiluilla oli kuitenkin ilmatorjunnan kalustollista kehitystä edistävä vaikutus.