Yhteiskuntamme sekä turvallisuusympäristömme ovat muuttuneet paljon 2000-luvun aikana. Terrorismin vastainen sota muutti käsityksiä valtioiden välisistä konflikteista ja häivytti vas-tustajan sodan sumuun. Teknologinen kehitys on tukenut yhteiskuntien kehitystä, mutta lisännyt myös niiden kompleksisuutta. Myös sodankäynnin ja turvallisuusympäristön kompleksisuus on kasvanut. Hybridiuhkien käsitteistö on noussut keskeiseksi käsitteeksi turvallisuuskeskusteluun. Käsitteen määrittelemättömyys kuitenkin vaikeuttaa hybridiuhkiin suhtautumista. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kompleksisten hybridiuhkien torjuntaa tulisi johtaa. Ensimmäiseksi tutkimuksessa selvitetään mitä hybridiuhkien käsitteistöllä tarkoitetaan. Tarkastelu toteutetaan hybridisodankäynnin käsitteen kautta. Tämän jälkeen tarkastelu suunnataan kompleksisuusteoreettiseen ajatteluun ja etenkin sen johtamisteorioihin. Tutkimuksella pyritään luomaan ymmärrystä kompleksisten hybridiuhkien torjunnan johtamisesta. Tarkoituksena on kartoittaa tutkittavana olevaa ilmiötä ja tuoda siitä esiin johtamisessa vaikuttavia ilmiöitä. Tutkimusasetelma on käsitteellinen. Hybridikäsitteistön tarkastelu osoitti käsitteistön monipuolisuuden. Hybridiuhat määritellään yläkäsitteeksi, jonka alle kuuluu hybridisodankäynti, sekä hybridivaikuttaminen. Yksityiskohtaista hybridiuhkien määrittelyä ei kuitenkaan kyetä tekemään, sillä vaikutuskeinoja on mahdollista suunnata kaikkiin yhteiskunnassa havaittaviin heikkouksiin. Keinot riippuvat niitä käyttävästä valtiosta, sekä kohdevaltiosta. Kokonaisvaltainen turvallisuusajattelu on keskeistä hybridiuhkien tarkastelussa. Hybridiuhat tulee mieltää strategisena näkökulmana. Hybridiuhkia voidaan tarkastella kompleksisena ilmiönä. Kompleksisuusjohtamisen teorioilla voidaan tukea ja luoda ymmärrystä kompleksisten hybridiuhkien torjunnan johtamiseen. Myös pirullisten ongelmien käsite tukee ymmärryksen luomisessa. Kompleksisten hybridiuhkien ymmärrys vaatii luopumaan mekanistisesta maailmankuvasta ja perinteisistä ajattelutavoista. Kompleksisten hybridiuhkien tulkinta ja käsittely on etenkin strategisen johtamisen tehtävä. Sen on myös varmistettava, että rationaalisuus, ennustettavuus ja luottamus omaan tekemiseen säilyy organisaation alemmilla tasoilla. Keskeistä kompleksisten hybridiuhkien torjunnassa on sopeutumiskyvyn kasvattaminen ennustamattoman ja yllätyksellisen tulevai-suuden varalle. Yksikään yksilö ei kuitenkaan kykene siihen yksin. Uusi tieto, innovaatio ja oppimiskyky luodaan erilaisten verkostojen välisessä vuorovaikutuksessa. Tässä voidaan hyödyntää adaptiivista tilaa ja mahdollistavaa johtajuutta. Kompleksisten hybridiuhkien tor-junnan johtaminen vaatii laaja-alaista yhteistyötä, joka ulottuu organisaatioiden ja hallinnon-alojen rajojen yli. Strategisen johtamisen tason on varmistettava, että yhteistyö ja vuorovaikutus tukee kompleksisten hybridiuhkien torjunnan kokonaisuutta.