Tutkimus kuuluu sotilasjuridiikan sotatieteelliseen tieteenalaan ja keskittyy kansainvälisen oikeuden sääntelyn tutkimiseen. Tutkimustehtävänä oli selvittää, voidaanko sota-alusten erityisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä oikeussääntöjä soveltaa miehittämättömiin aluksiin. Aikaisempien tutkimusten perusteella miehittämättömien alusten asemoiminen alukseksi tai sotaalukseksi ei ole kiistatonta. Tutkimuksessa selvitetään myös, voiko miehittämätön alus olla ase tai aluksen osa. Entuudestaan tunnettuihin asioihin perustuvien oikeussääntöjen soveltaminen tuntemattomaan tulee aina olemaan haastavaa.

Tutkimuksen tieteenfilosofinen lähestymistapa on valistunut eurooppalainen oikeuspositivismi. Oikeuspositivistisesta näkökulmasta kansainvälinen oikeus on ennen kaikkea itsenäisten valtioiden suostumukseen perustuvaa oikeutta, joka taas luo valtioiden keskinäisten suhteiden välille oikeuksia ja velvollisuuksia. Tutkimuksessa käytetty argumentointi perustuu Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön 38 artiklan mukaisiin oikeuslähteisiin, joita tukevat tutkimuskirjallisuus ja tieteelliset artikkelit.

Tutkimuksen perusteella kustannustehokkaiden miehittämättömien alusten hyödyntäminen merisodankäynnissä kiinnostaa useita valtioita ja alusten nimeäminen sota-alukseksi olisi optimaalinen vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan ole kiistatonta, koska Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus olettaa alusten olevan miehitettyjä ja sopimus jättää alusten rekisteröinnin päätösvallan lippuvaltiolle, mikä voi johtaa eriäviin käytäntöihin valtioiden välillä. Sota-aluksen määritelmä kansainvälisessä oikeudessa perustuu edelleen alun perin vuonna 1907 kirjoitettuun tekstiin. Sukellusveneet ja lentotukialukset on kyetty sisällyttämään sota-aluksen määritelmään. Toistaiseksi on kuitenkin kiistanalaista, pystytäänkö miehittämättömien alusten osalta toimimaan vastaavalla tavalla. Aseistettujen miehittämättömien alusten osalta nykyiset sodan oikeussäännöt ovat riittävät säätelemään alusten käyttöä, niin kauan kuin ihminen on mukana päätöksentekosilmukassa.

Valtiokäytännöt näyttäisivät kehittyvän oikeussääntöjä nopeammin. Yhdysvallat on tuonut selkeästi esille oman kantansa, jonka mukaan myös miehittämättömät alukset voivat tietyin ehdoin olla sota-aluksia. Miehittämättömien alusten käytön yleistyessä muidenkin valtioiden on väistämättä tuotava oma kantansa esille.