Ilmavoimien näkökulmasta lentojoukkojen johtaminen muiden puolustushaarojen tukemiseksi sujui tilanteeseen nähden varsin hyvin. Merkittävimpinä tekijöinä oli Ilmavoimien Kannaksen johtamisjärjestelmä, joka takasi Ilmavoimien keskitetyn johtamisen kulloiseenkin kriittisimpään suuntaan sekä Kannaksen suunnassa toimineiden lentorykmenttien komentajien toiminnan vapaus ja tiivis yhteistyö Kannaksen ilmakomentajan kanssa. Kesän 1944 torjuntataisteluissa on nähtävissä joint-operaatiolle tyypillisiä piirteitä, mutta ne eivät olleet varsinaisia joint-operaatiota nykyisten määritelmien mukaan. Puolustushaarojen yhteistoiminta perustui enneminkin ennalta sovittuihin toimintatapamalleihin ja tilanteenmukaisiin päätöksentekoihin. Maa- ja Ilmavoimien yhteistoiminnassa oli havaittavissa pyrkimyksiä voimien yhdistämiseen ja toimintojen keskitettyyn käyttöön. Ilma- ja Merivoimien yhteistoiminta Viipurinlahdella jäi lähinnä vähäiseksi ilmatueksi Merivoimien joukoille ennen kaikkea siksi, että Merivoimien joukkoihin ei ollut sijoitettuna Ilmavoimien yhteysupseereita.