Suunnittelu
Arkkitehti Erich von Ungern-Sternberg 1955, 1956

Rakennus koostuu kahdesta pohjaltaan neliömäisestärakennusmassasta, jotka on liitetty toisiinsa kulmittain.Toinen osa sisältää kellarin ja kaksi kerrosta, toinen neljä kerrosta. Sisäänkäynti porrashuoneeseen on länsisivulla rakennuksen sisäkulmassa, toinen sisäänkäynti on eteläpäädyssä. Kunkin osankeskikäytävän varrella on kerroksittain keittiö, wc, kh ja kuusi majoitushuonetta, jotka on varustettu pesuallassyvennyksellä. Kellarissa on sauna ja talouskellarit. Ullakkokerroksessa on seurustelutila keittokomeroineen, askartelutila ja vierashuone.

Rakentaminen

Vuonna 1957 piha-alueen reunaan valmistui kaksi henkilökunnan asuinrakennusta, joista toinen oli yhdenhengen huoneita käsittävä ”Pipsala”. Tässä, Aurorakodin asuinrakennus 2:ssa, on betonipilarirunko, kevyet väliseinät ja kantavat ulkoseinät. Rakennustyöselityksen mukaan ulkoseinän sisäkuori on 1 harvareikätiilen paksuista tiilimuurausta, ulkopuolella on 150 mm kevytbetonia. Ulkorappaus tehtiin kamparappauksena, ikkuna- ja ovipielet rapattiin sileiksi. Ikkunat ovat erillisiä aukkoja muuratussa ulkoseinässä. Ikkunat ovat yleensä sisäänpäin aukeavia ikkunoita Porrashuoneen väliseinät ovat kantavia betoniseiniä.

Muutokset 1996: Kellarin ovi muurataan umpeen länsisivulla. Vasemmalla olevan rakennusvolyymin kuudesta majoitushuoneesta yksi muutetaan yhteistilaksi; oikeanpuoleisen volyymin ratkaisu pysyy ennallaan yhden ja kahden huoneen asuntoineen.

Muutokset 1999: Asumispalvelukoti. Ulkopuolinen laajennus ja IV-konehuone. Eteläpäätyyn rakennetaan kivirakenteinen hissi- ja tasannelaajennus sekä ulkopuolinen poistumiskierreporras. Uutta seinänvieruskiveystä ja laatoitusta, uudet sadevesikaivot. Julkisivu: kattotikkaat, kattosilta; porrashuoneen sisäänkäynnin päälle uusi katos muovipinnoitettua peltiä. Uudet ilmanvaihtokanavat sijoitetaan ulkopuolelle, 4-kerroksisen osan pohjoispäädyn eteen. Espoon tekninen keskus.

Muutos asumispalvelukodiksi v. 2000. Espoon tekninen keskus Talonsuunnittelupalvelut.

Inventointi

betonisokkelissa on harmaa, pinnoitettu vaakalautamuottipinta ja säännöllisin välein rimalla tehty pystyura. Porrashuoneen oven ulkoportaat ovat betonirakennetta liuskekivipäällysteellä. Julkisivupinnat ovat vaalean okrankeltaista rappausta, jossa on ilmeikäs, vaakasuuntaisten harjausjälkien muodostama pintakuvio. Ikkunoita on yhdistetty pareittain vaaleanharmaan, sileän rappauskentän avulla. Korkean osan pohjoispäädyssä on ikkunoiden välissä vaaleanharmaaksi maalattu pystylomalaudoitus. Valkoiseksi maalattu kaide on tiheää pystytankoa. Räystäät ja päätyräystäät ovat melko lyhyet. Räystäiden puukannattajien muotoilu muistuttaa kunnalliskodin rakennusta. Räystäskannattajat, avoräystään aluslaudat ja tuulilaudat on maalattu valkoisiksi. Valkoiseksi maalatut syöksytorvet on vedetty räystään ”läpi” Ikkunat ovat pääosin säilyneitä puuikkunoita, joiden heloja on vaihdettu. Tyypillinen ikkuna on sisään avautuva ja varustettu kapealla tuuletusikkunalla. Kellarissa on valkoiseksi maalatut puuikkunat. Pohjoispäädyssä on valkoiseksi maalattu, todennäköisesti alkuperäinen puu-lasiovi. Parvekeovien ajoitus on epävarma. Eteläpäädyssä on uusi, vaaleanharmaa teräslasiulko-ovi. Läntisen sisäänkäynnin uuden teräsputkirunkoisen porraskatoksen vesikatteena on vaalean harmaa pelti. Ulko-ovi on harmaa teräslasiovi. Liuskekivipäällysteinen porras on säilynyt. Eteläpäädyssä on poistumisportaan vieressä hissitornilaajennus, jonka ovet ja ikkunat ovat uusia. Julkisivurappaus on tehty vanhan mallin mukaan, sokkeli on kuitenkin sileä.
Träskandanpuiston asemakaava- alueen inventointi. Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy. Maisemasuunnittelu Hemgård Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson.