Keski-Uudenmaan kuntien alueille sijoittuu useita tärkeitä pohjavesialueita. Alueen kunnissa käytetyissä pohjavesialueita koskevissa kaavamääräyksissä on suurta vaihtelevuutta sisällöltään ja suojelutasoltaan, joka on johtanut epätietoisuuteen ja myös väärinkäsityksiin alueen maankäyttömahdollisuuksista.

Alueella vilkkaana käyvän rakentamisen ja kaavoittamisen vuoksi Uudenmaan ELY-keskus käynnisti projektin, jonka tarkoituksena oli tutkia, kuinka pohjavesiasioiden hallintaa voitaisiin edistää eritasoisten kaavojen avulla. Tarkasteltavat kaavatasot olivat yleis-, asema- ja vaiheasemakaava sekä kuntien yhteinen yleiskaava. Projektin tavoitteena oli kehittää yhteistyössä osallistuvien kuntien ja muiden sidosryhmien kanssa kunkin kaavatason edellyttämän tarkkuuden vaatimat yhtenäiset suojelumääräykset ja pohjavesialueiden merkintätavat sekä luoda käsikirja kaavoittajille pohjavesistä ja niiden suojelusta. Projektia varten perustettiin ohjausryhmä, johon kutsuttiin edustajat Nurmijärven, Tuusulan, Mäntsälän ja Sipoon kunnista, Hyvinkään kaupungista, Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksesta sekä Ympäristöministeriöstä. Uudenmaan ELY-keskus toimi projektin käynnistäjänä, ohjaajana ja rahoittajana.

Työ koostui neljästä vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin vaiheittain laadittavan asemakaavan muutoksen käyttömahdolli-suuksia pohjavesien suojelun välineenä ja selvitettiin syitä pohjavesialueiden suojelumääräysten muuttamistarpeelle. Lisäksi tuotiin esille tekijöitä, joiden täyttyessä asemakaavan laatiminen vaiheittain voisi olla järkevää. Toisessa vaiheessa tutkittiin eriasteisten kaavojen sisältöjä pohjavesien suojelun kannalta, ja selvitettiin eri kaavatasojen rooleja pohjavesien suojelussa. Kolmannessa vaiheessa laadittiin yleis- ja asemakaavoissa käytettävät pohjavesialueiden merkintätavat ja kaavamääräyssuositukset. Näiden kolmen vaiheen tuloksiin perustuen laadittiin ohje erityisesti kaavoittajille pohjavesistä. Työhön sisältyi myös pohjavesiä koskevan ajantasaisen lainsäädännön kokoaminen.

Työn keskeisenä tavoitteena oli tuoda esille pohjavesialueiden erityispiirteitä ja yhdenmukaistaa eri kaavatasoilla käytettäviä merkintöjä ja määräyksiä. Pohjavesialueille kaavoitettavien alueiden käyttötarkoitukset ja paikan ominaisuudet poikkeavat kuitenkin niin paljon toisistaan, ettei yleispäteviä määräyksiä voi antaa. Tämän työn tuloksena esitettiin kuitenkin määräyksiä ja merkintätapoja, joiden sisällössä on pyritty huomioimaan mahdollisimman laajasti pohjaveden kannalta huomioon otettavia seikkoja. Pohjavesiä koskevien merkintöjen ja määräysten yhtenäistäminen helpottaa kaavan laatijoiden ja kaavoja tulkitsevien työtä sekä parantaa pohjavesien suojelua.

Julkaisun saavutettavuus on tarkistettu.