Tuusulan Rantatie (tie 11609) sijaitsee Tuusulan kunnan alueella. Museotiejakso on pituudeltaan noin 3 kilometriä. Rantatie liittyy molemmista päistään Järvenpääntiehen (seututie 145). Tuusulan Rantatie on osa Tuusulan Rantatien kulttuurimaiseman RKY-kohdetta, johon kuuluvat myös alueen taiteilijahuvilat, oppilaitokset ja Puolustusvoimien taistelukoulu. Rantatien opastusta parannetaan sijoittamalla uudet opastaulut sekä tien etelä että pohjoispäähän. Tuusulanjärven Rantatie otettiin museokohteeksi 1982. Esityksessä ehdotusta perustellaan tien kauneudella, tien varren rikkoutumattomalla kylämiljööllä ja tien varren nähtävyyksillä kuten Halosenniemellä ja Aleksis Kiven kuolinmökillä. Myöhemmät perustelut museotieasemalle ovat: maininta asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1692; maantien vaikutus Järvenpään, Kellokosken ja Mäntsälän taloudelliseen kehitykseen; tien varteen syntynyt taiteilijasiirtokunta; pitkä historia ja tieteellinen tutkimus sekä tien linjauksen säilyminen lähes alkuperäisellä paikallaan. Tiestä mainitaan myös, että sen arvoa alentaa myöhempi asutus, tien päällystyksen tuomat muutokset ja tien korkeusaseman muuttaminen. Tuusulanjärven Rantatie edustaa museoteiden ja -siltojen kokoelmassa Ruotsin suurvaltakaudella rakennettuja uusia maanteitä, jotka täydensivät keskiajalla syntynyttä tieverkkoa tai loivat uutta tiestöä alueille, joilla sellaista ei aiemmin ollut. Tuusulan Hyrylän ja Mäntsälän välinen tie, johon Tuusulan Rantatie kuuluu, rakennettiin maantieksi 1600-luvun lopussa. Tie yhdistää keskiaikaiset Helsingin ja Hämeenlinnan sekä Porvoon ja Hämeenlinnan väliset maantiet. Tie toimi Sipooseen kuuluvan Ohkolan kylän asukkaiden kulkureittinä kirkolle ja ruotuväkirykmentin kokoontumispaikoille. Kylä on keskiaikainen, joten on todennäköistä, että reitti on linjaukseltaan ollut olemassa jo ennen maantien rakentamista. Sen sijaan Ohkolan ja Mäntsälän välinen tie on luultavasti erikseen rakennettu 1600-luvun lopussa. Lisää merkitystä Rantatielle tuli Tuusulan kirkkopitäjän perustamisen myötä ja tien varteen perustetun Kellokosken ruukin yhteystienä Helsinkiin. Tien merkityksen kasvu liittyi Helsingin kasvuun, koska tie toimi tärkeimpänä yhteytenä Itäisen Hämeen ja Helsingin välillä. Pelinojan silta museotien pohjoispäässä on rakennustavaltaan ja ulkomuodoltaan 1700-luvun tyyppiä ja kartoissa siltapaikka on sama viimeistään 1700-luvulta lähtien. Varmuutta sillan rakentamisajasta ei kuitenkaan ole. Tärkeintä tien arvolle museokohteena on sen kulttuurihistoriallinen merkitys monien Suomen kansallisromanttisen ajan keskeisten taiteilijoiden asuinympäristönä. Taiteilijoiden ohella Tuusulanjärven rantamaisemissa viettivät kesiään myös monet helsinkiläiset virka- ja liikemiehet. Autoliikenteen alettua Hyrylä-Mäntsälä-tie pysyi maanteiden joukossa ja sen ylläpito siirtyi Tie- ja vesirakennushallituksen suoraan hoitoon 1920-luvun kuluessa. Tämä tarkoitti parannustöitä, kuten siltojen kunnostusta ja tien profiilin parantamista. Tien linjausta ei muutettu ja se on pysynyt samana kuin 1600- ja 1700-lukujen kartoissa. 1938 Tuusulan Rantatie liitettiin osaksi valtatieverkostoa ja 5-tietä. Varsinaisia tien parannustöitä ei ennen sotaa ehditty aloittaa, vaan 1950-luvun kuluessa valtatie linjattiin vaiheittain uudelleen Tuusulanjärven rannan asutuksen itäpuolisten peltojen kautta. Muutos säästi vanhan tien pahimmalta liikennemäärien kasvulta. Tuusulan Rantatien kunto on hyvä, mutta sitä on syytä kehittää kunnossapitosuunnitelman mukaisesti. Toimenpiteillä pyritään korostamaan tien ja sen ympäristön tulkittavuutta, sekä parantamaan tien käytettävyyttä ja liikenneturvallisuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajan näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja tien mahdolliselle korjaukselle. Alueurakkaan sisällytettävät hoitotoimenpiteet on esitetty tiivistetysti työkohtaisessa tarkennuksessa ja kohdekortissa.