Tutkimus on osa Suomen Akatemian Opettajankoulutuksen vaikuttavuus -tutkimusprojektia (1995-1999), jota johti professori Hannele Niemi. Tutkimuksen pääteemoina olivat peruskouluissa annettavan viestintäkasvatuksen toteutustavat ja sisällöt sekä opettajien käsitykset ja asenteet viestinten käytöstä oppimateriaalina. Aluksi vastaajille esitettiin kysymyksiä suoritetuista tutkinnoista ja työhistoriasta. Lisäksi tiedusteltiin mitä luokka-astetta ja kuinka useaa oppilasta vastaajat tutkimushetkellä opettavat sekä kuinka monta päätoimista opettajaa on koko koulussa. Sitten kartoitettiin vastaajien saamaa viestintäkasvatukseen liittyvää koulutusta kuluneiden kahden vuoden aikana. Opettajia pyydettiin lisäksi arvioimaan, miten viestintäkasvatus on huomioitu oman koulun toiminnassa. Vastaajien piti myös asettaa mieleiseensä tärkeysjärjestykseen Peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden (1994) mainitsemat aihekokonaisuudet. Seuraavaksi vastaajia pyydettiin arvioimaan viestintäkasvatuksen osa-alueiden (mm. ilmaisutaito, tekninen käyttötaito, käsitteet ja teoriat, kuva-, ääni- ja tekstikerronta mediassa, oppilaan rooli) tärkeyttä. Viestintäkasvatusta ja opettajuutta kartoitettiin väittämillä vastaajien perehtyneisyydestä ja kiinnostuneisuudesta alaan. Lisäksi tiedusteltiin, minkä välineiden käytöstä opettajat haluaisivat saada lisää tietoa. Aihealueen opetusjärjestelyjä kartoitettiin kysymyksillä eri viestinten soveltuvuudesta alan opetusvälineiksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin edelleen viestintäkasvatuksen pedagogiikkaa kysymyksillä sopivista työ- ja arviointimuodoista. Opettajat pohtivat myös, mitkä ovat viestintäkasvatuksen toteuttamisen suurimmat ongelmat. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin vastaajien käyttämiä oppimateriaaleja ja niiden soveltuvuutta aihealueen opettamiseen. Viimeiseksi kysyttiin viestintäkasvatuksen kehittämistarpeita. Taustamuuttujina olivat vastaajan ikä, sukupuoli ja maakunta.