Keisarinluodon laituri Helsinki; Suomenlinnan matkustajapaviljonki
Keisarinluodon laituri Helsinki; Suomenlinnan matkustajapaviljonki
historia: Rakennus- ja käyttöhistoria: Suomenlinnan ja Helsingin väliset päivittäiset yhteydet hoidettiin
pitkään ammattimaisten soutajien avulla. Ensimmäinen, ilmeisesti
armeijan henkilökunnan odotuspaviljonkina käytetty rakennus oli
Linnanaltaan pohjoisella laiturivarrella 1860-luvulla sijainnut
pieni puurakennus.
Suomenlinnan ja kaupungin välistä säännöllistä päivittäistä
yhteyttä hoiti 1800-luvun lopulla kruununhöyrylaiva Mars.
Suomenlinnan komendantin aloitteesta Linnanaltaan reunaan
päätettiin rakentaa odotuspaviljonki. Paikaksi valittiin
Linnanaltaan länsireuna, ja paviljonki oli tarkoitettu kaikkien
höyrylaivojen matkustajien käyttöön. Rakennuspiirustukset laati
arkkitehti Gustaf Nyström toukokuussa 1894, ja paviljongin rakensi samana vuonna Hietalahden höyrysaha. Paviljonki oli noin 13 metriä
pitkä ja 6 metriä leveä nikkarityylinen puurakennus. Paviljonkia
kutsuttiin yleisesti nimellä Mars-paviljonki. Rakennus purettiin
vuonna 1925 Ruotsin kuninkaan valtiovierailun vuoksi tehtyjen
satamajärjestelyjen vuoksi. Uuden odotuspaviljongin rakentamista
esitettiin, mutta lopulta päädyttiin vuokraamaan odotustiloiksi
pankinjohtaja A. Norrménilta kolmen huoneen huoneisto osoitteesta
Rahapajanranta 1.
Vuonna 1951 pankinjohtaja A. Norrmennin perikunta sanoi irti
Helsingin kaupungin vuokrasopimuksen odotustiloina käytetystä
huoneistosta. Tässä tilanteessa kaupunki päätti, että kauan
kaivattu paviljonki piti vihdoin rakentaa. Paviljongin sijainnin
ratkaisi se, että Suomenlinnan uuden lautan lähtöpaikaksi oli
valittu Keisarinluodonlaiturin itäsivu. Matkustajapaviljongin
suunnittelijoiksi valittiin arkkitehdit Aarne Hytönen ja
Risto-Veikko Luukkonen. Tuolloin heillä oli jo työn alla
Makasiinilaiturin uuden matkustajapaviljongin suunnittelu.
Kaupunginhallitus hyväksyi Suomelinnan uuden paviljongin
piirustukset 28.6.1951. Lopulliset suunnitelmat valmistuivat
saman vuoden heinäkuussa. Rakennustyöt teki A. W. Liljeberg Oy,
ja paviljonki valmistui vuoden 1952 alussa. Tuolloin se
vuokrattiin Suomenlinnan Liikenne Oy:n käyttöön.
Puurakennuksen julkisivumateriaalina on pystysuuntainen paneeli,
joka korostaa rakennuksen pyöristettyjä kulmia. Kolmeen suuntaan
avautuvat suuret ikkunat jäsentävät pelkistettyjä julkisivuja.
Voimakas, eteenpäin hieman levenevä ja nouseva lippa antaa
rakennukselle dynaamisen ilmeen. 1 kerros.
Sisätilat: Rakennuksen pohjakaava on kulmistaan pyöristetty suunnikas.
Aineistotyyppi |
---|
Rakennus |
Organisaatio |
Helsingin kaupunginmuseo |
Tunniste |
3-G-101- (kiinteistötunnus) |
Sijainti |
Suunnittelu |
suunnittelu: 1951 Arkkitehdit Aarne Hytönen ja Risto-Veikko Luukkonen, pääsuunnittelija |
Valmistus |
rakentaminen: 1952 Helsingin kaupunki, rakennuttaja ; A. W. Liljeberg Oy, urakoitsijat |
Käyttö |
käyttöönotto: 1952 Alkuperäinen käyttö: Terminaalit, matkustajapaviljonki, vesiliikenne |
Aiheet |
Julkaisut |
|