historia: Rautatieasemilla harjoitettavaa lehtien ja kirjallisuuden kauppaa varten perustettu Rautatiekirjakauppa Osakeyhtiö (Rautatiekirjakauppa Oy 1967–1974 ja Rautakirja Oy 1974-) oli alkanut kasvaa 1930-luvun lopussa. Yhtiö alkoi etsiä tonttia Hietalahdessa sijainneen vanhan pääkonttorin, Kirjatalon, siirtämiseksi lähemmäs keskustaa. Toukokuussa 1939 yhtiö uutisoi, että pääkonttoria varten on ostettu kiinteistö Helsingistä Annankadun ja silloisen Kampinkadun, eli nykyisen Urho Kekkosen kadun, kulmasta. Tontti oli yksi Helsingin korkeimmista paikoista.

Yhtiön johto piti rakentamista kiireellisenä, ja samana keväänä järjestettiin kutsukilpailu uuden pääkonttorirakennuksen suunnittelusta. Arkkitehtikilpailuun kutsuttiin arkkitehdit J. S. Sirén, Ole Gripenberg ja Elias Paalanen. Gripenberg oli suunnitellut samassa korttelissa sijaitsevan silloisen Frenckellin kirjapainotalon, Paalanen viereisellä tontilla Kampinkadun puolella sijaitsevan punatiilinen Hämäläisten talon.

Rautakirja Oy:n johtokunta valitsi kilpailuehdotusten joukosta voittajaksi Elias Paalasen luonnoksen heinäkuussa 1939 pidetyssä kokouksessaan. Aikaa lopullisten suunnitelmien hiomiseen Paalanen sai kolme kuukautta. Piirustukset valmistuivat määräajassa, mutta ne jäivät talvisodan syttymisen johdosta odottamaan uuden pääkonttorin rakentamista pitkäksi aikaa. Olojen vakiinnuttua Rautakirja Oy ryhtyi jälleen edistämään uuden toimitalon rakentamishanketta.

Annankadun tontilla oli vanhoja puurakennuksia, joiden asukkaille oli vuokrasäännöstelyn takia löydettävä ennen purkamista uudet asunnot. Puurakennukset päästiin purkamaan vuoden 1951 alussa, ja samana vuonna alkoivat myös tontin maankaivu- ja louhintatyöt. Pian tämän jälkeen hanke joutui kuitenkin taas tauolle Helsingin olympialaisten vuoksi asetetun rakennuskiellon sekä yhtiön pitkäaikaisen toimitusjohtajan sairastelun takia. Rakennustyöt seisoivat yhä vuonna 1953. Kaupunkilaiset alkoivat kutsua keskeneräiselle rakennustyömaalle sadevedestä muodostunutta vesiallasta ”ankkalammikoksi”.

Uudeksi toimitusjohtajaksi ajateltu Severi Saarinen nimitettiin Rautakirjakauppa Oy:n varatoimitusjohtajaksi vuonna 1953. Pian tämän jälkeen keväällä 1954 päästiin myös uuden toimitalon rakennustöihin. Pääurakoitsijaksi valittiin Otto Wuorio Oy. Uuteen toimitaloon päätettiin siirtää koko yhtiön toiminta Köydenpunojankadulla sijainnutta puusepänverstasta lukuun ottamatta. Uuden toimitalon harjannostajaisia vietettiin 23.10.1954, ja se luovutettiin omistajalleen syksyllä 1955 samoihin aikoihin, jolloin yhtiön toimitusjohtaja vaihtui.

Rakennuttajansa mukaan Lehtitaloksi nimetty toimistorakennus oli 55 000 m3 tilavana suurimpia vuonna 1955 valmistuneita uudisrakennuksia maassamme. Sen tilaohjelmaan kuului 7137 m2 toimistohuoneita, 205 m2 liikehuoneita, 250 m2 autojen korjaus- ja huoltotilaa sekä kaksi kahden huoneen asuinhuoneistoa ja yksi viiden huoneen asuinhuoneisto. Kellarikerroksissa oli varastotilaa 1961 m2 sekä 786 m2 suuruinen autohalli.

Rakennuksen arvokkaimmat huonetilat, kuten johtajan ja johtokunnan huoneet, sijaitsivat Annankadun puolella rakennuksen kulmauksessa. Rakennuttajasta rakennuksessa kertoivat pääporrashuoneen yläosaan kiinnitetty, valokirjaimin toteutettu teksti ”Lehtitalo” sekä porrashuoneen katolla sijainnut Rautakirjan tunnus ”R”. Rautakirja Oy toimi Lehtitalossa aina vuoteen 1974.

Elias Paalasen arkkitehtuuria on kutsuttu vähäeleiseksi, selkeäksi, tyylikkääksi ja pääpiirteiltään 1920-luvun klassismia henkiväksi. Lehtitalo on yksi Paalasen suunnittelu-uran keskeisistä rakennuksista. Viereisellä tontilla sijaitsee hänen kenties merkittävämpänä työnään pidetty Hämäläisten talo (1931), josta Annankatu 34:n arkkitehtuuri poikkeaa entistä pelkistetymmällä muotokielellään.

Vaikka rakennusten julkisivuista voi nähdä, miten arkkitehdin tyyli kehittyi parin vuosikymmenen aikana, on umpikorttelin yhtenäisyys ja tasapainoisuus huomioitu sopeuttamalla kahden eri vuosikymmeninä rakennetun rakennusten räystäslinjat toisiinsa. Lehtitalosta saattaakin todeta yhtenäisen kaupunkikuvan ihanteen, jonka Paalanen suunnittelussaan huomioi. Suunnittelijan töiden lisäksi hän toimi mm. Muinaistieteellisen toimikunnan (nyk. Museovirasto) arkkitehtina vuosina 1948–1951.

Kiinteistössä on sen historian aikana ollut mm. Kansallis-Osake-Pankin konttoritiloja, Hellas-Piano Oy, Helioksen myymälä, Philips huoltotoimisto sekä Rautatiekirjakauppa Oy:n, Imatran Voima Oy:n ja Fortumin toimistotiloja. Vuodesta 2006 vuoteen 2013 rakennuksessa toimi Talentumin kustannusliiketoiminta.

Lehtitalona tunnettu talo on ollut ensin Kiinteistö Oy Kampinkatu 2:n hallinnoima. Myöhemmin Kampinkadun muutettua nimensä Urho Kekkosen kaduksi, taloa on hallinnoinut Kiinteistö Oy Kampintalo -niminen yhtiö. Kiinteistö siirtyi 2000-luvun alussa Eläke-Fennialle ja sen fuusioiduttua LähiTapiolan kanssa vuoden 2014 alussa uudelle Keskinäiselle Työeläkevakuutusyhtiö Elolle.

Annankatu 34:ssa on kahdeksan kerrosta, kaksi kellarikerrosta ja ullakkokerros. Ensimmäisessä kerroksessa on liiketiloja, ja sitä ylemmät kerrokset ovat toimistokäytössä. Sisäpihalle työntyi alun perin matala kaksikerroksinen pihasiipi, jota korotettiin 2010-luvulla viidellä kerroksella. Samassa yhteydessä sisäpihalle rakennettiin lasirakenteinen Annankatu 34:n ja 32:n yhteinen laajennusosa.

Punatiilisessä, alkuperäisessä asussaan olevassa katujulkisivussa on havaittavissa sekä 1930-luvun funktionalismin että rakentamisajankohdan, eli 1950-luvun, piirteitä. Tummaa, punatiilistä seinäpintaa hallitsevat vaakalinjat säännöllisine ikkuna-aukotuksineen. Vaakalinjoja korostaa pystysuoran aiheen julkisivuun tuova, Annankadun puolella lähellä rakennuksen kulmaa sijaitseva lasinen pääporrashuone (B-porras). Pääsisäänkäynnin päällä on lievästi ulospäin nouseva, funkistyylinen lippa.

Kadun puolella rakennusta kiertävät kattoterassit, joiden metallikaide on alkuperäinen. Kaiteeseen on myöhemmin vaihdettu kirkkaat turvalasit. Toimistokerrosten puuikkunat ovat alkuperäiset. Katukerroksessa on näyteikkunoita, ja sokkelissa on käytetty graniittia. Sisäpihan puolella rakennuksen julkisivut ovat pesubetonipintaiset. Pihasiiven korotusosa on verhottu merialumiinilevyin.

Sisätilat:
Rakennuksen sisätilat käsittävät sekä saneerattuja toimisto- ja liiketiloja että kiinteiltä sisustuksiltaan alkuperäisessä asussaan olevat kulmahuoneet kuudennessa ja seitsemännessä kerroksessa. Näissä kulmahuoneissa on seinissä puiset kasettipaneloinnit, marmoriset ikkunapenkit ja lattiassa kalanruotokuvioiset parketit. Porrashuoneiden lattiat ovat mosaiikkibetonia ja teräskaiteiden käsijohteet puuta.