historia: Elanto osti Kluuvikadun ja Aleksanterinkadun kulmatontin vuonna 1915. Tontilla sijaitsi 1800-luvulla rakennetut hirsiset rakennukset sekä nelikerroksinen kivirakennus, johon Elanto vuonna 1931 avasi ”Suur-Aitta”-nimisen myymälänsä.

Kluuvikadun tavarataloa alettiin luonnostella jo 1930-luvulla KK:n rakennusosastolla, jonka pääsuunnittelijana tavaratalon suunnitellut arkkitehti Veikko Leistén toimi. Jo tuolloin oli tiedossa, että tontille nouseva Elannon tavaratalo olisi vain yksi osa laajemmasta, osissa rakennettavasta ja puolet korttelista käsittävästä tavaratalokokonaisuudesta. Suunnittelutehtävä oli haastava, sillä uusi tavaratalo sijoittui ahtaalle tontille, jota vanhat rakennukset kolmesta suunnasta rajoittivat. Veikko Leistén lähti KK:sta 1940-luvulla, mutta sai vuonna 1949 tavaratalon suunnittelutyön tehtäväkseen uudelleen.

Ensimmäisissä, 1930-luvulla laadituissa piirustuksissa tavaratalon julkisivut oli luonnosteltu funktionalismin ihanteiden mukaan. Katujulkisivua hallitsivat tasajakoiset, koko rakennuksen mittaiset nauhaikkunat, muuten julkisivu oli suunniteltu rapattavaksi vaaleaksi. Rakennuksen kulma oli näissä suunnitelmissa pyöristetty. Lopulliseen tavarataloon tuli kalliimpi kiiltävä ja vaaleanharmaa graniittivuoraus, ja toteutuneet nauhaikkunat rytmitettiin toisin. Sekä julkisivujäsennyksestä että materiaalinkäytöstä saattoi tunnistaa yhtymäkohtia samoihin aikoihin valmistuneeseen, arkkitehti Erkki Huttusen suunnittelemaan Sokoksen tavarataloon. Rakennuksen arkkitehtuuri sai valmistuessaan osakseen positiivista huomiota. Se esimerkiksi valittiin yhdeksi kohteeksi ensimmäiseen, vuonna 1953 järjestettyyn Suomi rakentaa -näyttelyyn.

Rakennustyöt tapahtuivat vuosina 1950–1953. Uusi tavaratalo avattiin Aleksanterinkadun ja Kluuvikadun kulmaan vuonna 1953. Tavaratalon alta purettiin kaksi puurakennusta, mutta Suur-Aitta säilytettiin toistaiseksi, joskin sen ensimmäisen kerroksen myymälätilan sisustukset uusittiin ja rakennus liitettiin uuteen tavarataloon. Elannon uuden tavaratalon pääsisäänkäynti oli kuuden lasioven levyinen. Sen päällä ollut Elannon yritystunnus, auringonkukka ja mehiläinen, oli tehty muodikkaasti pystyakselinsa ympäri pyörivänä neonvalomainoksena. Pimeän aikaan näkyvyyttä katukuvassa lisäsi suurten näyteikkunoiden kirkas neonloisteputkinauha. Rakennukseen tuli edistyksellisesti myös koneellinen ilmanvaihto sekä koneportaat.

Tavaratalossa oli alkujaan myymälätilaa viidessä kerroksessa yhteensä 3500 m2. Myymäläkerrokset olivat pohjamuodoltaan lähes identtisiä keskenään. Niiden keskellä oli kahden pääpilarilinjan rajaama avara myyntihalli. Ensimmäisessä kerroksessa oli myymälätilojen lisäksi säästökassa ja asiakaspalvelupiste, toisessa kerroksessa kahvila.

Varastotilat sijoittuivat kellarin lisäksi myös kuudenteen ja seitsemänteen kerrokseen (yht. 1700 m2) sekä viereisiin, korttelin vanhoihin rakennuksiin. Varastotilaa tarvittiin paljon, sillä rakennus toimi myös Elannon tekstiilien ja vaatetavaroiden keskusvarastona. Toisekseen liiketilojen ilmavuuden lisäämiseksi kaikkia myytäviä tuotteita ei pidetty myymälätilassa, vaan esimerkiksi jalkineosastolla oli esillä ainoastaan kenkien mallikappaleet varsinaisen varaston ollessa ”näkymättömissä, mutta käden ulottuvilla”.

Myymälätiloissa ei juuri ollut tasoeroja tai väliseiniä, joten asiakas saattoi liikkua aina yhdessä kerroksessa esteettä. Tavaratalon sisustukset oli suunniteltu huolella ja yksilöllisesti. Sisätilojen kokonaistunnelma poikkesi vuosina 1929–1930 valmistuneen Stockmannin tilajärjestelyistä, sillä Kluuvikadun ja Aleksanterinkadun kulmatontti oli verrattain ahdas, eikä rakennukseen siksi voinut harkita tavaratalon tunnuksena pidettyä keskusvalopihaa, vaan rakennusala oli käytettävä mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Tätä puutetta pyrkivät paikkaamaan kahden alimman kerroksen suuret näyteikkunat, ylimmän seitsemännen kerroksen kattolyhdyin valaistu keskushalli sekä talon tyylikkäät sisustukset.

Veikko Leisténin ja Maija-Liisa Komulaisen suunnittelemat yhtenäiset sisustukset olivat samankaltaiset kuin muissakin Elannon myymälöissä: linjakkaita, lasivitriinein varustettuja myymälätiskejä ja avohyllyjä, joihin myytävät tuotteet oli järjestetty säntillisesti. Kulkuväylät oli päällystetty hygieenisin ja kulutusta kestävin lattialaatoin, kun taas tiskien takana oli pehmeämmät linoleumlattiat. Kiinteiden kalusteiden materiaaleina oli käytetty mm. jalopuuviilutusta, messinkiä ja marmoria.

Porrashuone, Kone Oy:n valmistamat hissit ja koneportaat sekä IV-kuilut sijoitettiin rakennuksen sivustoille, jotta myyntialueista saatiin mahdollisimman suuria ja yhtenäisiä. Porrashuoneessa oli pyöristetyt nurkat, mustaksi maalatut teräsrunkoiset pinnakaiteet, lakatut puiset käsijohteet sekä mosaiikkibetoniset portaat.

Rakennuksen omistaja vaihtui 1980-luvulla, jolloin korttelissa sijainneet entiset Elannon kiinteistöt yhdistettiin puolet korttelista käsittäväksi kauppagalleriaksi ja korttelin keskelle tehtiin valopiha. Tässä yhteydessä rakennettiin myös kaksi uudisrakennusta osaksi kauppakeskusta (Aleksanterinkatu 7b ja Kluuvikatu 7). Uudistuksen jälkeen entisen tavaratalon 1.-3. kerroksissa ja kellarikerroksessa toimi pitkään Halosen vaateliike. Sitä ylemmät kerrokset olivat toimistokäytössä, mm. iltapäivälehden toimituksen tiloina.

Kluuvin kauppakeskus uudistettiin täysin vuonna 2011.

Aleksanterinkatu 9:ssä on seitsemän kerrosta, kellarikerros ja kaarevamuotoinen konehuonekerros. Nykyään rakennus on osa laajempaa, korttelin läpi ulottuvaa Kluuvin kauppakeskusta.

Ylimmässä seitsemännessä kerroksessa on kattolyhdyin valaistu keskushalli. Katujulkisivuissa verhouksena on käytetty kiiltäviä vaaleanharmaita graniittilaattoja, jotka on kiinnitetty terässitein suoraan laastiin. Rakennuksen päädyssä on kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen yli viiden metrin korkuinen graniittireliefi ”Kuluttajaperhe”. Aleksanterinkadun puolella julkisivua hallitsevat linjakkaat nauhaikkunat. Kaksi alinta, hieman sisäänvedettyä kerrosta ovat pronssikehyksin jäsennettyä, rakennuksen kulmalla pyöristettyä näyteikkunaa. Pääsisäänkäynnin päällä on alkuperäinen leveä, lievästi ylöspäin nouseva lippa. Pihan puolella rakennuksen julkisivu on rapattu. Sokkeli on graniittia.

Tavaratalossa oli alun perin viisi myymäläkerrosta, kellarikerros ja ullakko. Kaksi ylintä kerrosta olivat toimisto- ja varastokäytössä. Kluuvin kauppakeskuksessa myymäläkäytössä ovat nykyään kolme alinta kerrosta sekä ylin kellarikerros.

Sisätilat: Rakennuksen sisätilat ovat muuttuneet alkuperäisestä muodostaan täysin.