historia: Rakennus sijaitsee tontilla, jolta vuonna 1969 purettiin arkkitehti Onni Tarjanteen suunnittelema, vuonna 1910 valmistunut jugendtalo, Heimola.

Itsenäisyyspäivänä 1956 rakennuksen seinään oli kiinnitetty graniittilaatta tekstillä: ”Tässä rakennuksessa kokoontui Suomen eduskunta vuosina 1911–1930 ja hyväksyi joulukuun 6. päivänä 1917 Suomen itsenäisyyden julistuksen”.

Vuonna 1966 Heimola siirtyi Okopankin edeltäjälle Suur-Helsingin Osuuskassalle. Toukokuussa 1969 alkoi rakennuksen purkaminen, josta keskusteltiin paljon niin mediassa kuin eduskunnassa. Kaupunkilaisten vastustuksesta huolimatta rakennus kuitenkin hävisi katukuvasta kesän aikana.

Suur-Helsingin Osuuskassan paikalle rakennuttama uusi toimistotalo oli valmis jo kolmen vuoden päästä. Uuden toimistorakennuksen suunnitteli arkkitehti Toivo Korhonen, joka oli keväällä 1966 saanut tehtäväkseen laatia suunnitelma koko Kameelin korttelin uudistamiseksi. Korttelin uudisrakentaminen oli tarkoitus tehdä vaiheittain niin, että ensimmäisessä vaiheessa olisi rakennettu Heimolan talon tontti ja sen viereiset Hallituskadun (nyk. Yliopistonkatu) ja Mikonkadun kulmatontti (Jussi ja Toivo Paatela 1928) sekä Lackmannin talon tontti (W.G. Palmqvist & Einar Sjöström, 1911). Kokonaissuunnitelmasta toteutui kuitenkin ainoastaan Heimolan talon tontin uudelleenrakentaminen.

Uuden liiketalon suunnittelussa painottui ajatus kaupungin toiminnallisuuden sekä auto- ja jalankulkuyhteyksien parantamisesta. Korhonen huomio suunnittelussaan esim. silloiset paikoitusvaatimukset; suunnitteluajankohtana alueelle rakennettavilta liiketaloilta vaadittiin yksi autopaikka sataa kerrosalaneliömetriä kohden.

Vanhan Heimolan talon purkaminen on jäänyt arveksi suomalaiseen kaupunkihistoriaan. Rakennus koettiin jälkeenpäin merkittäväksi, sillä se liittyi olennaisesti itsenäisen Suomen syntyhistoriaan merkityksiä sisältävänä ns. muistin paikkana. Sillä oli myös tärkeä rooli kaupunkikuvan kannalta, sillä Kluuvikadun varren rakennuskanta oli purkamisajankohtana vielä tyyliltään varsin yhtenäistä. Siksi sen paikalle rakennettuun moderniin lasijulkisivuiseen liikerakennukseen on jatkuvasti suhtauduttu kaupunkilaisten keskuudessa ristiriitaisin tuntein.

Vanhan Heimolan talon symbolisesta merkityksestä paikalla nykyään seisovalle liiketalolle kertoo osaltaan se, että vanhan talon seinässä ollutta graniittilaattaa säilytetään yhä uuden toimistorakennuksen kahdeksannessa kerroksessa.

Vuonna 1988 Kaisaniemi Invest Oy järjesti suunnittelukilpailun Kameelin osakorttelin (38b) kehittämiseksi. Tarkoituksena oli löytää ratkaisu omaleimaisen, elävän ja menestyvän liiketoimintakeskuksen rakentamiselle. Kutsukilpailun voitti Arkkitehtitoimisto Helin & Siitonen suunnitelmallaan Rotonda, jossa korostui korttelin jalankulku- ja huoltoliikenteen sekä pysäköintijärjestelyiden parantaminen. Suunnitelmassa korttelin rajaavien kadunvarsien julkisivut olisivat säilyneet ja keskelle
olisi jäänyt pyöreä keskushallina toimiva valopiha. Suunnitelmaan sisältyi Heimolan kiinteistön diagonaalisesti lävistävä jalankulkuväylä Mikonkadun suuntaan ja Kaisaniemen metroasemalle johtava yhteys sekä liittyminen maanalaiseen huoltojärjestelmään. Sellaisenaan ostoskeskussuunnitelmaa ei kuitenkaan toteutettu, joskin rakennukseen ehdittiin tehdä suunniteltu läpikulkukäytävä, jonka kohdalla rakennuksen julkisivussa lasitornin vasemmalla puolella oli vino lippa.

Heimolan talossa on toiminut useita yrityksiä, ja se muistetaan myös yliopistorakennuksena, sillä siinä on toiminut mm. Helsingin yliopiston klassillisen filologian ja historian laitokset sekä opiskelijaravintola Pam Pam.

Ns. Uusi Heimolan talo on kahdeksankerroksinen, rinnetontilla sijaitseva toimistorakennus, jossa on kolme kellarikerrosta. Rakennus sijaitsee näyttävällä paikalla Yliopistonkadun ja Vuorikadun kulmatontilla ja Kluuvikadun päätteenä.

Muuta rakennusmassaa korkeampi lasitorni mukailee paikalta puretun jugendtalon, Heimolan talon, tornia ollen samalla julkisivun hallitsevin elementti. Sisätiloissa sen kohdalla ovat hissit ja toimistokerrosten hallitilat. Julkisivujäsentelyssä korostuvat lisäksi kantavien punatiiliverhottujen betonipilasterien muodostamat vertikaalilinjat, joiden välissä on yhtenäistä, ruudukkokuvioitua lasipintaa.

Julkisivussa käytetyt ikkunalasit ja julkisivulasit, jotka olivat alun perin absorboivaa ruskeaa julkisivulasia, on kiinnitetty ruskeisiin, polttomaalattuihin alumiinikehyksiin. Kolme alinta kerrosta ovat nykyään näyteikkunaa.

Yliopistonkadun (ent. Hallituskatu) puolella oli alkujaan kadunsuuntainen arkadi, josta oli käynti ensimmäisen ja toisen kerroksen myymälätiloihin. Katutasolta nousi ulkoliukuportaat sekä rakennuksen kulmalla tavalliset portaat toiselle tasolle. Arkadi rakennettiin umpeen vuosituhannen vaihteessa. Myös portaat on siirretty rakennuksen muihin osiin siten, etteivät ne enää näy ulos. Sisäpihan puolella rakennusmassasta työntyy kaksi pyöreää porrashuonetta kierreportaineen.

Sisätilat:
Ylin kellarikerros on muutettu luonnonvaloa saavaksi ns. basement-kerrokseksi. Kolmannen kerroksen paikoitusalue on muutettu toimistotilaksi.