historia: Tehtyjä muutoksia:
Kaloferijärjestelmä, insinööri Rudolf Kolster.
Korjaus ja lisärakennus 1897, arkkitehti Josef Stenbäck.
Aita 1901, arkkitehti Josef Stenbäck.

Kirkon vain neljä vuotta vanhojen urkujen moottoriin tulleesta oikosulusta alkunsa saaneen, vappuna 1958 syttyneen tulipalon jälkeiset korjaustyöt kestivät yli kaksi vuotta.

Tulipalossa kirkon välikatto romahti alas ja uusi kuparinen ulkokatto tuhoutui. Sisätilat jouduttiin myös rakentamaan uudelleen. Vain palomiesten suojaama saarnastuoli sekä palossa säilyneet alttarilaite ja kuoriabsirdi lasimaalauksineen ja alttaritauluineen entistettiin.

Palopaikalle tulleet ylioppilaat pelastivat vuonna 1864 valmistuneen alttaritaulun sekä saksalaisen taidemaalari Karl Bauerin maalaaman Martin Lutherin muotokuvan vuodelta 1917. Palomiehet puolestaan saivat kirkosta ulos ensimmäisessä maailmansodassa 1914-1918 kaatuneiden Suomen saksalaisten muistotaulun.

Helsingin saksalainen kirkko on rakennettu 1860-luvun alkupuolella arkkitehti Harald Bossen Pietarissa tekemien piirustusten mukaan. Työpiirustukset valmisti Suomessa arkkitehti C. J. von Heideken, joka myöskin valvoi työn suoritusta. Kirkko vihittiin 6.11.1864.

Kirkko rakennettiin punatiilestä uusgoottilaiseen tyyliin, joka 1800-luvulla tuli muotiin. Kirkkoa voidaan pitää pitkäkirkkona kuoriapsideineen ja lyhyine sivulaivoineen. Kuoriapsiidia kattaa holvi ja kirkon muuta osaa puurakenteet näkyvillä olevine ristikkopalkkeineen. Sivulaivat varustettiin ulkopuolelta tasaisilla päädyillä. Kirkon ulkoasu oli huomattavasti vaatimattomampi. Siinä oli aivan matala torni, ei lainkaan sivutorneja, ja koristelu oli niukkaa.

Kirkon huomattavimman kaluston, alttarin ja saarnastuolin piirsi 1862 Landbaumeister T. Krüger Schwerinin Mecklenburgista. Vuonna 1864 allekirjoitetun alttaritaulun on tehnyt Th. Fischer-Poisson.

1897 merkitsi seuraavaa vaihetta kirkon rakennushistoriassa. Kirkonkellojen hankinnan yhteydessä kirkko uusittiin ulkoa, ja se sai silloin nykyaikaisen ulkonäkönsä torneineen ja harjoineen. Tornia korotettiin ja se sai korkean huippunsa. Päätyihin tuli ulkonemia ja seiniä koristeltiin lasitetuin tiilin. Arkkitehtina toimi tällöin Josef Stenbäck.

Vuosina 1900-01 täydennettiin rakennustyötä puutarhalla, jota ympäröi vielä nykyisinkin jäljellä oleva jugendtyylinen aita.

Vuonna 1908 arkkitehti F. Lüsch koristi kirkon sisustan komeaan jugendtyyliin. Kuoriapsiidi ja riemukaari saivat komeat ornamentit. Lehterikaide sai tällöin koristemaalauksensa ja penkit maalattiin siniseksi. Kirkko sai myös kruunun ajan tyylin mukaisesti.

Sisustus vahingoittui pahasti tulipalossa 1958. Sen jälkeen kirkko korjattiin O. Hanssonin piirustusten mukaan.