Abstract

The dissertation examines the settlement and interactions of the Late Iron Age communities of northern Finland by focusing on the archaeological sites and finds documented in the regions of Northern Ostrobothnia and Kainuu. The point of departure for the study is to understand the data from a local point of view as in the previous evaluations the hunter-gatherer population inhabiting the area has been overlooked with most of the discussions revolving around the peasant influence arriving from southwestern Finland and Karelia. Partially for this reason, the period in question has appeared problematic and many questions regarding the settlement remain unadressed.

The reason for the poor research situation articulates with the problems related to the archaeologica remains. Most of the material must be classified as so-called stray finds or archaeological objects to which no context can be determined without excavations taking place. These stray finds comprise the most significant portion of the available data, as besides them only a few burials, dwelling sites or other feasible remains are documented in Northern Ostrobothnia and Kainuu. In spite of this, the research interest towards these finds has been relatively minor until recent years.

The research questions are approached via three case studies, which represent stray finds that were excavated during the research process of the dissertation. These sites are addressed by taking into consideration their form, function and dating as well as examining their archaeological context on a borader geographical scale. In addition to the case studies, the dissertation considers previously known sites and finds in the research area and elsewhere in the interior and northern Fennoscandia. Based on the study, it is argued that several stray finds are associated with burial sites, dwellings and other indicators of settlement whose formation process has likely been affected by local traditions and subsistence as well as contacts and interactions with other Iron Age communities.

Tiivistelmä

Tutkimus tarkastelee Pohjois-Suomen myöhäisrautakautista asutusta ja väestön vuorovaikutussuhteita Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueelta tunnettujen löytöjen ja kohteiden valossa. Tutkimuksen keskeisimpänä lähtökohtana on näiden teemojen hahmottaminen paikallisesta näkökulmasta, sillä monissa aikaisemmissa tulkinnoissa alueella asunut metsästäjä-keräilijäväestö on jäänyt kohtalaisen vähäiselle huomiolle keskustelujen keskittyessä Lounais-Suomesta ja Karjalasta tulleeseen talonpoikaisvaikutukseen. Osittain tästä syystä kyseinen aikakausi on pitkään näyttäytynyt ongelmallisena, eikä moniin alueen asutusta koskevaan kysymykseen ole voitu vastata.

Syy myöhäisen rautakauden heikkoon tutkimustilanteeseen niveltyy arkeologiseen aineistoon liittyvään problematiikkaan. Valtaosa tutkimusalueelta talletetusta materiaalista on luettava niin kutsutuiksi irtolöydöiksi, eli arkeologisiksi esinelöydöiksi, jolle ei ilman kenttätutkimuksia ole mahdollista määrittää tarkkaa löytöyhteyttä. Irtolöydöt muodostavat merkittävän aineistokokonaisuuden, sillä niiden lisäksi Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta tunnetaan ainoastaan muutamia myöhäisrautakautisia asuinpaikkoja, hautoja tai muita arkeologisia kohteita. Tästä huolimatta, niihin kohdistunut tutkimuksellinen mielenkiinto on viimevuosiin saakka ollut pääosin vähäistä.

Väitöskirja lähestyy aineistoa kolmen tapaustutkimuksen kautta. Tapaustutkimukset koostuvat kaivauksin tutkituista irtolöytökohteista sekä niiden lähiympäristön sekä laajemman arkeologisen kontekstin havainnoinnista. Kaivauksin tutkittujen kohteiden lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan myös muuta myöhäiselle rautakaudelle ajoittuvaa aineistoa niin tutkimusalueella kuin sen lähialueilla. Tutkimuksen perusteella useat irtolöydöt voidaan liittää hautoihin, asuinpaikkoihin tai muihin asutuksesta kertoviin muinaisjäännöksiin, joiden muodostumisprosessiin ovat vaikuttaneet niin paikalliset traditiot ja elinkeinot kuin yhteydet ja vuorovaikutus muiden rautakautisten yhteisöjen kanssa.