Tiivistelmä. Tämän tutkimuksen aiheena on opetussuunnitelmien kasvatuspäämäärät ja niiden taustalla vaikuttaneet koulutuspoliittiset aatteet sekä pedagogiset virtaukset. Työn tavoitteena on tutkia vuosien 1925, 1946, 1952 ja 1970 opetussuunnitelmien kasvatustavoitteita sekä sitä, miten eri aikakausien kasvatusajattelu, koulutuspoliittinen sekä historiallis-yhteiskunnallinen tilanne ilmenevät niiden taustalla. Työssä tutkimusta ohjaavana metodina on historiallis-systemaattinen lähestymistapa.

Tutkimuksessa on omat luvut koulutuspoliittisista linjoista sekä kasvatusajattelusta. Työhön valittuja koulutuspolitiikan linjoja ovat liberalistinen, kansallishenkinen sekä järjestelmäkeskeinen koulutuspolitiikka. Työssä pedagogisia virtauksia ja aatteita ovat kristillinen kasvatusajattelu, hegeliläisyys, herbartilaisuuus, humanismi, reformipedagogiikka, työkoulupedagogiikka, pragmatismi ja Matti Koskenniemi kasvatusajattelijana. Tutkimukseen valitut opetussuunnitelmat ovat ilmestyneet komiteamietintöinä ja niissä on yleiset osat kasvatustavoitteista, joita tutkimuksessa on analysoitu. Jokaisen opetussuunnitelman alkuun on kuvattu opetussuunnitelman aikakauden historiallis-yhteiskunnallista tilannetta. Lopuksi on yhteenveto-osuus, jossa analysoidaan tutkimuksen tuloksia.

Tutkimuskysymykset on asetettu seuraavasti: Miten koulutuspoliittiset ja pedagogiset aatteet ilmenevät opetussuunnitelmien kasvatustavoitteissa sekä miten kasvatustavoitteet ovat muuttuneet eri opetussuunnitelmissa? Kristinusko ja hegeliläisyys ilmenevät opetussuunnitelmien kasvatustavoitteissa, etenkin vuoden 1925 opetussuunnitelmassa. Herbartilaisuudella ja sen oppiainekeskeisyydellä on selvästi sijaa vuoden 1925 opetussuunnitelmassa. Reformipedagogiikka ja sen haarat työkoulupedagogiikka ja pragmatismi näkyvät etenkin vuosien 1946 ja 1952 opetussuunnitelmissa. Niissä on myös Matti Koskenniemellä ja hänen suosimallaan sosiaalipedagogiikalla sijaa.

Myös koulutuspoliittiset linjat ilmenevät opetussuunnitelmien kasvatuspäämäärien taustalla. Liberalistinen koulutuspolitiikka ilmenee opetussuunnitelmissa muun muassa yksilöllisyyden, tasa-arvon ja sosiaalisuuden korostamisena. Kansallishenkinen koulutuspolitiikka ilmenee kansanvaltaisuuden tavoitteena opetussuunnitelmissa. Järjestelmäkeskeinen koulutuspolitiikka näkyy etenkin vuoden 1970 opetussuunnitelmassa sekä koulu-uudistusten muodossa. Opetussuunnitelmissa oli toistuvia kasvatuspäämääriä, joita olivat kansanvaltaisuuden päämäärä, lapsen persoonallisuuden monipuolinen kehittäminen sekä lapsen yleinen sivistäminen. Tavoitteissa toistuivat myös eettiset tavoitteet. Kasvatuspäämäärissä esiintyivät sekä yksilöllinen että yhteisöllinen näkökulma.