Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen opiskelijat kuvasivat harjoittelujaksollaan päiväkodin leikkitilanteita ja millaisia kertomuksia he leikkitilanteista kertoivat. Kertomuksien kautta saadaan näkemys, miten opiskelijat ajattelivat, tunsivat ja miten he toimivat tilanteissa ja miten opiskelijat perustelivat tilanteessa positiotaan.

Aineisto on kerätty varhaiskasvatuksen toisen vuosikurssin opiskelijoilta päiväkotiharjoitteluissa. Opiskelijat kuvasivat haastavia, mutta onnistuneesti päätyneitä vuorovaikutustilanteita lapsen ja lastentarhanopettajan välillä. Tutkimus toteutettiin pääosin laadullisena tutkimuksena, analysoiden opiskelijoiden pieniä kertomuksia temaattisesti, sisällönanalyysin ja subjektitieteellisen näkökulman menetelmin. Empiiristä aineistoa käsiteltiin osin myös määrällisesti, jolloin voitiin osoittaa opiskelijoiden havaintojen muutokset harjoittelujakson aikana. Tutkimukseen sisältyy myös kerronnallinen ulottuvuus, koska aineisto koostuu opiskelijoiden kertomuksista.

Tutkimuksen teoreettinen näkökulma muodostuu systeemisestä ja subjektitieteellisestä näkökulmasta. Systeemisen psykologian mukaan ihminen kiinnittyy ympäristönsä osiin, ja toimii haluamaansa tavoitetta kohti. Subjektitieteellinen lähestymistapa määrittelee ihmisen ainutlaatuiseksi yksilöksi, joka toisaalta on omien olosuhteidensa määrittelemä ja toisaalta osallistuu itse näiden olosuhteiden määrittämiseen.

Leikki ilmeni kertomuksissa eri tavoin; leikkihetkinä, aikuisen väliintulona leikkiin, sosiaalisina suhteina leikissä, lelujen merkityksenä lapsille ja leikki- sanan käyttönä sivulauseessa tai muussa yhteydessä. Leikin kuvaukset olivat pelkistettyjä ja opiskelijat havaitsivat itselleen ennalta tuttuja asioita. Lasten keskinäiset sekä aikuisen ja lapsen valtasuhteet ilmenivät kertomuksissa. Leikkitilanteissa opiskelijat huomioivat aikuisen useimmiten lähestyvän lapsia positiivisesti, rauhallisesti kuunnellen ja sanoittaen lapselle tapahtumia. Negatiivisia suhtautumistapoja lapsiin olivat lapsen poistaminen tilanteesta, lapsen jättäminen huomiotta tai aikuisen etäällä pysyminen lapsesta. Leikkitilanteisiin puuttuminen johtui joko yhteisöstä (esim. lasten keskinäiset erimielisyydet, leikin sopimattomuus aikuisen mielestä tai lapsen leikin ulkopuolelle jääminen) tai yksilöstä johtuvista syistä (esim. lapsen aggressiivinen tai muu poikkeava käytös tai lapsen muu voimakas tunnetila). Opiskelijoista enemmistö seurasi haastavia tilanteita sivusta samalla hyväksyen vallitsevat toimintatavat. He perustelivat omaa toimintaansa mm. hitaudella, mahdollisilla seuraamuksilla, epävarmuudellaan tai miellyttääkseen ohjaajaansa. Opiskelijoilla oli mahdollisuus toimia tilanteissa toisin, mutta opiskelijat turvautuivat mieluummin työntekijöiden antamaan toimintamalliin haastavissa tilanteissa.

Tämän tutkimuksen perusteella päiväkodissa tehtävällä arjen tutkimuksella on mahdollisuus avata päiväkodin toimintakulttuuria, analysoida työntekijöiden tottumuksia ja tapoja, arvioida rutiinien merkityksellisyyttä ja herättää keskustelua varhaiskasvatuksen sosiaalisista suhteista lasten kesken sekä aikuisen ja lapsen kesken. Arjen tutkimus mahdollistaisi varhaiskasvatuksen kehittymisen ja yhteisen toimimisen perheiden kanssa.