Tiivistelmä. Parodontiitti on hampaan kiinnityskudosten tulehdussairaus, jonka etiologisena tekijänä patogeenit mikrobit. Mikrobiärsytyksen aiheuttava isännän immuunivaste saa aikaan parodontaalikudoksissa kudosvaurion. Parodontiitti ilmenee kliinisesti hampaan kiinnityskudoksen menetyksenä, joita yleensä on edeltänyt ientulehdus ja syventyneet ientaskut.

Parodontiitin anti-infektiivisen hoidon tukena voidaan käyttää matala-annoksisena doksisykliiniä (SDD, ”subantimicrobial dose doxycycline”). Lääkehoidon tavoitteena on isännän vasteen modulointi, mikä perustuu pääasiassa isännän metallomatriksiproteinaasien (MMP) inhibitioon. Doksisykliini hillitsee pleiotrooppisesti sinkkiriippuvaisia MMP:ita, jotka hajoittavat solunulkoista matriksia, mm. kollageeni I:stä. MMP:t vastaavat terveessä parodontiumissa kudosten uusiutumisesta, mutta parodontiitissä ne toimivat hallitsemattomasti.

Kliiniset kaksoisokkoutetut ja lumekontrolloidut 3, 6 ja 9 kuukauden mittaiset potilasseurannat ovat osoittaneet, että SDD- lääkitys ei-kirurgisen parodontiitin hoidon tukena lisää kliinistä kiinnitystasoa ja vähentää jäännöstaskusyvyyttä. Parodontiitin hoidon yhteydessä doksisykliiniä käytetään systeemisesti 20 mg kahdesti päivässä. Lääke on hyvin siedetty, eikä sen ole havaittu aiheuttavan sivuvaikutuksia tai mikrobiflooran muutoksia lumekontrolloiduissa seurantatutkimuksissa.

Kirjallisuustutkielman tarkoituksena on selvittää, miten subantimikrobiaali-annoksisella doksisykliinillä on vaikutusta hoidon tehoon parodontologisen hoidon tukena. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään doksisykliinin farmakologisia ominaisuuksia ja vaikutusta inflammatoriseen kudosvasteeseen, sen kliinisiä hyötyjä parodontologisen antiinfektiivisen hoidon tukena ja lääkityksen mahdollisia mikrobi- ja sivuvaikutuksia.

Tutkielma perustuu tieteelliseen kirjallisuuteen: meta-analyyseihin, kriittisiin katsauksiin ja alkuperäisartikkeleihin.