Tiivistelmä. Tutkielman tavoitteena on kuvata, miksi pienituloisia lapsiperheitä tuetaan ja miten. Lisäksi tutkielman tavoitteena on kuvata, miten varhaiskasvatus tukee lapsiköyhyyden riskeissä. Tutkielma on narratiivinen kirjallisuuskatsaus, jossa lähteinä on käytetty Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen raportteja lapsiköyhyydestä, mutta myös varhaiskasvatuksen vaikuttavuuteen liittyviä tutkimuksia. Aihe on ajankohtainen, sillä loppuvuodesta 2018 lapsiasiavaltuutettu Kurttila kertoi lapsiköyhyysasteen nousseen yli 13,9 prosenttiin, jolloin se on ohittanut koko väestön köyhyysasteen. Tutkimustuloksissa nousee esiin, että joka viides vanhemmista koki hankalaksi tai erittäin hankalaksi kattaa perheen menoja tuloilla. Lasten arjessa taloudellinen eriarvoisuus näyttäytyy kuluttamisen ja toimintamahdollisuuksien eroina, jotka voivat johtaa kiusaamiseen tai ryhmästä sulkemiseen. Lapsiköyhyyteen liittyy erilaisia riskejä kuten esimerkiksi huono-osaisuuden ylisukupolvisuus sekä hyvinvointiin liittyvät alueelliset erot. Lapsiperheitä tuetaan valtion ja kuntien toimesta erilaisilla perhepoliittisilla tulosiirroilla, mutta myös lapsiperheille kohdistetuilla palveluilla. Kuitenkin juuri haavoittuvammassa asemassa olevat perheet kokevat tuen riittävyyden ja palvelujen saatavuuden puutteellisena. Lapsiperheet eivät aina saa tukea oikea-aikaisesti ja tarpeeksi varhain. Varhaiskasvatuksen merkitys korostuu lapsiköyhyyden riskien ehkäisemisessä. Varhaiskasvatus on pitkän tähtäimen ennaltaehkäisevä palvelu, joka kasvattaa lasten inhimillistä pääomaa. Kuitenkin vain laadukkaalla varhaiskasvatuksella on merkitystä. Varhaiskasvatuksessakin on alueellisia eroja muun muassa subjektiivisen päivähoito-oikeuden toteutumisessa tai mahdollisuudessa saada kelpoisuudet täyttävää henkilöstöä päiväkoteihin töihin, mikä taas vaarantaa lasten ja perheiden yhdenvertaisuutta.