Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen erimielisyyksien osoittamista paikallisyhdistysten hallitusten kokouskeskusteluissa. Tutkimukseni perustuu keskustelunanalyyttiseen tutkimusmenetelmään. Tällöin tutkimuksen kohteena on aito vuorovaikutustilanne, joka olisi tapahtunut ilman tutkimustarvettakin. Olen pyrkinyt selvittämään, millaisilla keinoilla kokouskeskustelijat osoittavat erimielisyyttään jonkun toisen puhujan ehdotusta kohtaan. Lisäksi tutkin, millä tavalla puhujat tiimiytyvät erimielisyyssekvenssin aikana.

Tutkimukseni aineisto koostuu Oulun seudulla toimivien järjestöjen kokousnauhoitteista. Aineisto on osa Oulun yliopiston Kikosa-kokoelmaa. Aineisto sisältää videonauhoitettuja kokouksia viidestä erään Oulun seudun kotiseutuyhdistyksen kokouksesta sekä yhden kokouksen pituisia nauhoitteita kolmelta eri opiskelijajärjestöltä. Tarkastelemani aineisto sisältää yhteensä noin 670 kokousminuuttia. Olen rajannut analysoimani erimielisyydet koskemaan ainoastaan sellaisia erimielisyyssekvenssejä, jotka liittyvät järjestön tulevaan toimintaan. Tässä tutkielmassa olen analysoinut yhteensä 18 esimerkkilitteraattia.

Olen havainnut aiempien tutkimusten tuloksia mukaillen, että erimielisyysvuorot sisältävät usein selontekoa, epävarmuuden ilmauksia sekä viipyilyä. Tämä johtuu siitä, että erimieliset vuorot ovat keskustelussa myötäileviä vuoroja odotuksenvastaisempia eli preferoimattomampia. Näin ollen puhujalla on usein tarve tarjota erimielisyydestään selontekoa tai merkitä tilanne muilla tavoin sellaiseksi, että puhuja osoittaa huomanneensa vuoronsa preferoimattomuuden.

Olen todennut, että erimielisyyttä osoitetaan monin eri keinoin. Omiksi ryhmikseen olen havainnoinut lopputuleman avoimeksi jättävät erimielisyydet, epävarmana esitetyt erimielisyydet, vastaehdotuksena muotoillut erimielisyydet, monta vuoroa käsittelevät monipolviset argumentoinnit sekä paljaat, preferoimattomuuden ilmauksia vaille jäävät erimielisyydet. Olen huomioinut myös, että saman sekvenssin sisällä saattaa esiintyä useampia erilaista erimielisyyden osoittamisen keinoja, sillä aineiston erimielisyyssekvenssit ovat osittain päällekkäisiä.

Analyysin ohessa olen myös tarkastellut, miten keskustelijat asemoivat itselleen tai luovuttavat muille deonttista eli päätösvaltaan liittyvää auktoriteettia sekä episteemistä pääsyä, jolla tarkoitetaan keskustelijan tuntemusta aihealueesta sekä näin ollen tiedollista valtaa.

Lisäksi olen tutkinut tiimiytymistä osana erimielisyyssekvenssiä. Olen havainnoinut aiempia tutkimuksia mukaillen, että tiimiytymistä tapahtuu, kun kokouskeskustelijoiden välillä ilmenee erimielisyyttä, mikä tarjoaa muille osallistujille mahdollisuuden liittyä jommallekummalle puolelle. Olen huomioinut tiimiytymisen purkautuvan, kun erimielisten kannanottojen vuoropuhelu päättyy.

Tutkimukseni vahvistaa ja rakentaa pohjaa keskustelunanalyyttisen kokousvuorovaikutuksen tutkimuskentälle, sillä erimielisyyksiä suomalaisessa kokousvuorovaikutuksessa ei ole juurikaan tutkittu aiemmin.