Tiivistelmä. Tässä tutkimuksessa keskitytään musiikki- ja draamakasvatuksen opiskelijoiden kokemuksiin tunnetaitojen kehittymisestä musiikki- ja draamatyöpajassa. Tutkimukseen osallistuneiden aikuisopiskelijoiden kanssa tehtiin erilaisia harjoituksia, joissa yhdisteltiin musiikkia, draamaa ja tunnekasvatusta.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta eri luvusta. Ensimmäisessä luvussa avaan tunne-sanan käsitettä ja kerron tunnetaidoista sekä tunnekasvatuksesta. Toisessa luvussa kerron musiikkikasvatuksen tavoitteista koulussa. Tämän lisäksi kerron myös musiikin ja tunteiden yhteyksistä. Käsittelen toisessa luvussa vielä draamakasvatuksen opetusta ja tavoitteita sekä draaman ja tunteiden yhteyttä. Lopuksi kerron vielä kahdesta tutkimuksesta, joissa draamaan on lisätty musiikkia.

Tutkimus on toimintatutkimuksen tyyppinen, jossa kolme (N=3) aikuisopiskelijaa, joiden pääaineena on musiikkikasvatus tai sivuaineena draamakasvatus, ovat osallistuneet musiikki- ja draamatyöpajaan. Työpajassa harjoitettiin tunnetaitoja, joihin kuuluvat kuuntelemisen taidot, omien tunteiden tunnistaminen, omien tunteiden ilmaisu, toisten tunteiden ymmärtäminen ja omien tunteiden hallitseminen. Opiskelijat vastasivat työpajan alussa ja lopussa kyselyyn, jossa kartoitettiin opiskelijoiden omia kokemuksia tunnetaitojen kehittymisestä. Tämän lisäksi opiskelijat pitivät harjoituskertojen jälkeen päiväkirjaa, joita on myös hyödynnetty tässä tutkimuksessa. Laadullista aineistoa olen analysoinut sisällönanalyysillä.

Koska tunteet ovat olennainen osa musiikkia ja draamaa, halusin selvittää, voidaanko niiden avulla kehittää tunnetaitoja. Vaikka tunnekasvatus on melko uusi tieteenala, kouluissa on vihdoin aloitettu myös tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetus. Musiikilla on kyky esimerkiksi herättää muistoja, helpottaa tunteiden purkamista, rauhoittaa ja lievittää stressiä. Draamakasvatusta taas voidaan hyödyntää tunnekasvatuksessa, koska se tarjoaa mahdollisuuksia oppia ilmaisutaitoa ja ryhmätyöskentelytaitoja.