Abstrakt. Denna pro gradu-avhandling behandlar ämnes- och klasslärares åsikter om och erfarenheter av tidigareläggning av svenskundervisning till lågstadiet. Tidigareläggningen träddes i kraft den 1 augusti 2016 av statsrådets förordning. Genom förnyelsen förflyttades en tredjedel av svensklektioner i den grundläggande utbildningen från högstadiet till lågstadiet. Det betyder att två av sex årsveckotimmar undervisas numera på lågstadiet och fyra på högstadiet. Detta varierar ändå mellan skolorna. Oftast är det ämneslärare som undervisar i svenska i sjätte klassen men även klasslärare som har utexaminerats som magister i pedagogiska vetenskaper kan undervisa svenska på lågstadiet. Syftet med denna pro gradu-avhandling är att redogöra för hur klasslärare och ämneslärare förhåller sig till tidigareläggning av undervisning i svenska på lågstadiet. Jag fokuserar mig också på utbildning som klasslärare samt ämneslärare får till att undervisa i svenska. Mina forskningsfrågor är följande: Vad anser ämneslärare och klasslärare om svenska språkets undervisning på lågstadiet och hurdana erfarenheter har de? Hurdan utbildning får blivande svensklärare och hur skiljer sig utbildning i svenska mellan klasslärare och ämneslärare? Hur tidigareläggningen har påverkat elevers attityder till och kunskaper i svenska språket? Avhandlingen baserar sig på innehållsanalys. Materialinsamlingsmetoden är enkät och materialet samlades in under hösten 2021. Sammanlagt fick jag 35 svar på frågeformuläret. Mest svarade ämneslärare. Bara en klasslärare svarade på enkäten.

De viktigaste resultaten gällande tidigareläggningen är att majoriteten av informanterna ser förnyelsen som olyckad. Själva problemet är inte att svenskan börjar på lågstadiet utan den ses i sig själv som en bra sak. Problemet är att två årsveckotimmar från högstadiet flyttades till lågstadiet. Numera finns det färre årsveckotimmar på högstadiet än innan förnyelsen. Hälften av informanterna anser att förnyelsen inte har haft någon stor inverkan på elevers attityder till svenskan. De anser ändå att kunnigheten i svenskan har blivit sämre efter förnyelsen. Resultaten som gäller informanternas egen utbildning visar att undervisningens kvalitet varierar mellan olika universitet. Tidigare undersökningar och utvärderingar visar de största skillnaderna mellan klasslärar- och ämneslärarutbildning i svenskan. Resultaten visar också att utbildningen saknar pragmatism eftersom man fokuserar mycket på språkvetenskaper och inte på själva pedagogiken som är viktig i en lärares arbete. Mot bakgrund av forskningsresultat gällande tidigareläggning av svenskundervisningen verkar det som om förnyelsen inte var lyckad och har däremot fungerat emot sitt ursprungliga syfte. Avhandlingen ger aktuell information om inverkan på svenskans tidigareläggning till lågstadiet och ger lärare möjligheten att bli hörda om saken. Den lyfter också fram förslag för förbättringar i lärarutbildning.Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee aineen- ja luokanopettajien mielipiteitä ja kokemuksia ruotsin kielen opetuksen aikaistamisesta alakouluun. Aikaistaminen tuli voimaan valtionasetuksesta 1.8.2016. Uudistuksen johdosta kolmasosa perusopetuksen ruotsin tunneista siirrettiin yläkoulusta alakouluun. Tämä tarkoittaa, että kaksi kuudesta vuosiviikkotunnista opetetaan alakoulussa ja neljä yläkoulussa. Jako vaihtelee eri koulujen välillä. Usein aineenopettaja opettaa ruotsia kuudennella luokalla, mutta myös luokanopettaja, joka on kouluttautunut kasvatustieteen maisteriksi, voi opettaa ruotsia alakoulussa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten luokan- ja aineenopettajat suhtautuvat ruotsin kielen opetuksen aikaistamiseen alakoulussa. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Mitä mieltä aineenopettajat ja luokanopettajat ovat ruotsin kielen opettamisesta alakoulussa ja millaisia kokemuksia heillä on? Minkälaista koulutusta ruotsinopettajat saavat ja miten koulutus eroaa luokanopettajien ja aineenopettajien välillä? Miten koulutus ruotsin kielessä eroaa luokanopettajien ja aineenopettajien välillä? Miten aikaistaminen on vaikuttanut oppilaiden asenteisiin ja osaamiseen ruotsin kielessä?. Tutkielma pohjautuu sisällönanalyysiin. Aineistonkeruumenetelmä on kysely, ja vastaukset kerättiin syksyn 2021 aikana. Yhteensä sain 35 vastausta kyselylomakkeeseen. Eniten vastasivat aineenopettajat. Vain yksi luokanopettaja vastasi kyselyyn.

Tärkeimmät tulokset koskien aikaistamista ovat, että suurin osa tutkittavista näkee uudistuksen epäonnistuneena. Itse ongelma ei ole se, että ruotsi alkaa alakoulussa. Se itsessään nähdään hyvänä asiana. Ongelma on, että kaksi vuosiviikkotuntia siirrettiin yläkoulusta alakouluun. Nykyään yläkoulussa on vähemmän vuosiviikkotunteja kuin ennen uudistusta. Puolet tutkittavista ovat sitä mieltä, että uudistuksella ei ole ollut suurta vaikutusta oppilaiden asenteisiin ruotsia kohtaan. He ovat kuitenkin sitä mieltä, että osaaminen ruotsissa on huonompaa uudistuksen jälkeen. Tulokset, jotka koskevat tutkittavien omaa koulutusta osoittavat, että koulutuksen laatu vaihtelee eri yliopistojen välillä. Aikaisemmat tutkimukset ja arviot osoittavat suurimmat erot luokanopettaja- ja aineenopettajakoulutuksen välillä. Tulokset osoittavat myös, että koulutuksesta puuttuu käytännönläheisyys. Siinä keskitytään paljon kielitieteeseen, eikä pedagogiikkaan, joka on opettajan työssä tärkeää. Ruotsin opetuksen aikaistamista koskevien tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että uudistus ei ollut onnistunut ja se on vaikuttanut vastoin alkuperäistä tarkoitustaan. Tutkielma antaa ajankohtaista tietoa ruotsin aikaistamisen vaikutuksista ja antaa opettajille mahdollisuuden tulla kuulluksi asiasta. Tutkielma nostaa myös esiin opettajankoulutuksen kehittämiskohteita.