Tiivistelmä. Tarkastelin kanditutkielmassani Väinö Katajan pakinatyylisiä sanomalehtikirjoituksia Kalevassa, Liitossa ja Perä-Pohjolaisessa vuosina 1900–1911. Tutkin, mitä Kataja kirjoitti venäläistämispolitiikasta, ja miten hän kuvaili poliittisia puolueita. Tarkastelin myös näiden kannanottojen ilmaisutapoja.

Yhdessäkään teksteistään Kataja ei kirjoittanut suoraan, mitä mieltä hän olivenäläistämistoimista, mutta mitä ilmeisimmin hän oli kovin huolissaan venäläistämispolitiikasta ja Suomen tulevaisuudesta. Tämän huolen vastapainona hän näki tulevaisuudessa myös toivoa. Kataja oli todennäköisesti Venäjän-kysymyksen suhteen perustuslaillinen, eli kannatti vastarintaa. Hän piilotti omat näkemyksensä esimerkiksi Suomen ja Ruotsin vertailuun, tai luonnonilmiöiden ja kertojan näkemän unen kuvailuun. Tämä epäsuora ja vertauskuvallinen ilmaisutapa oli sanomalehdissä yleistä sortokausien aikana, mikä johtui sensuuripolitiikasta. Venäjän hallinto pyrki lehtien sensuurilla hillitsemään heihin kohdistuvaa kritiikkiä ja siten ylläpitämään yhteiskuntarauhaa, joten lehdissä ei voinut vapaasti kirjoittaa tulenaroista asioista.

Katajan kielellinen ilmaisu oli hyvin eläväistä ja kuvailevaa. Kataja pyrki vetoamaan lukijaansaadakseen tätä potemaan vastuuntuntoa Suomesta, ja hän puhutteli toisinaan lukijaa suoraan. Toistuva tehokeino oli joidenkin sanojen korostaminen harventamalla kirjaimia toisistaan. Lisäksi Kataja esitti teksteissään retorisia kysymyksiä, ja jätti tekstien lopun usein auki ja lukijan itse mietittäväksi. Hänen tavoitteenaan oli todennäköisesti saada lukija pohtimaan Venäjän-kysymystä.

Kataja kirjoitti sensuurin takia poliittisista puolueista avoimemmin kuin venäläistämistoimista. Venäläistämisaiheiden käsittelyn ollessa rajoitettua ja vaikeaa, katse kääntyi teemoihin, joita sai vapaammin käsitellä. Puolueista kirjoittaessaan Katajan ei täytynyt enää käyttää vertauskuvia ja piiloteltuja ilmaisun keinoja. Puoluepolitiikka oli aiheena kevyempi kuin venäläistämispolitiikka, joten Katajan teksteissä näkyi paljon huumoria ja liioittelua. Tekstin korostamisen keinona hän käytti kirjaimien harvennusta toisistaan. Kataja ei kirjoittanut puolueista organisaatioina tai niiden ideologioista, vaan hän kuvaili teksteissään erilaisia puolueita edustavia miehiä. Miesten puoluekannat tuotiin aina selvästi esiin.

Kataja kuvaili vanhasuomalaisia eli suomettarelaisia teksteissään eniten, ja heidät kuvattiin usein ylimielisinä ja omahyväisinä. Iäkkyys, varakkuus ja lihavuus olivat heillä toistuvia piirteitä. He olivat kristillisiä, mutta käyttivät uskontoa omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Nuorsuomalaisia kuvailtiin usein kiivaiksi, taipumattomiksi ja oikeamielisiksi. Heidän kuvailtiin tuomitsevan muita, ja olevan vihaisia. Nuorsuomalaisten kuvailu oli suurimmaksi osaksi positiivista, mikä saattoi johtua tutkittavien lehtien Kalevan ja Perä-Pohjolaisen nuorsuomalaisesta puoluetaustasta. Kataja saattoi itse olla puoluekannaltaan nuorsuomalainen.

Maalaisliittolaisia kuvailtiin usein varakkaiksi ja nuoriksi miehiksi, jotka olivat puoluekannassaan kiihkeitä ja taistelunhaluisia. Kataja tuntui suhtautuvan Maalaisliittoon positiivisesti ja ymmärtäväisesti, mikä saattoi johtua hänen omasta maanviljelijän taustastaan. Tutkimistani lehdistä Liitto oli maalaisliittolainen. Sosialisteja eli sosiaalidemokraatteja kuvailtiin teksteissä usein kielteiseen sävyyn tyhmiksi, köyhiksi ja toimintatavoiltaan kyseenalaisiksi. Heidän kuvailtiin suhtautuvan alentuvasti tavallisiin ihmisiin. Heitä kuvailtiin usein myös hyvinä puhujina.

Tulevaisuudessa jatkotutkimusta voisi tehdä Katajan sanomalehtikirjoituksista esimerkiksi lehdissä, joilla oli monipuolisemmat poliittiset kannat kuin tutkielmaani valikoituneilla lehdillä. Tutkimuksen edetessä havaitsin, että Kataja oli kirjoittanut tekstejään ainakin oululaiseen myöntyvyysmieliseen Kaikuun, mutta en voinut ottaa sitä tarkasteltavaksi tutkimuksen liiallisen paisumisen takia. Olisi mielenkiintoista nähdä, muuttuisivatko Katajan venäläistämispolitiikan kannanotot myöntyvyyslehdessä, tai tämän kritisoiva suomettarelaisten kuvailu jossakin vanhasuomalaisessa lehdessä. Katajan teksteissä käsiteltiin usein raittiusliikettä ja kieltolakia sekä maaseutuelämän modernisoitumista vuosisatojen vaiheessa. Hän kritisoi teksteissään toisinaan politiikan ja demokratian toimivuutta. Näissä teemoissa voisi myös olla jatkotutkimukseen aineksia.