Abstrakt. Nylands brigad är Finlands enda brigad med svenska som utbildningsspråk. Av beväringar som tjänstgör på Nylands brigad har årligen minst 15 % finska som förstaspråk. Av dessa finskspråkiga beväringar har många ansökt till Nylands brigad för att lära sig svenska. Syftet med denna pro gradu-avhandling är att reda ut de finskspråkiga beväringarnas förhållande till svenskan före, under och efter militärtjänsten. Forskningsfrågorna var följande: 1. Varför har de finskspråkiga beväringarna valt att tjänstgöra på Nylands brigad? 2. Hurdana kunskaper i svenska språket hade de innan de ryckte in? 3. I hurdana situationer använder de svenska på Nylands brigad? Insamlingsmetoden var en elektronisk enkät och 34 informanter svarade på den. Enkäten bestod av både flervalsfrågor och öppna frågor. Materialen analyserades med hjälp av metoden innehållsanalys.

Resultaten visar att 76 % av informanterna sökte till Nylands brigad för att brigaden är svenskspråkig. Andra faktorer som påverkade val av tjänstgöringsplats var avståndet mellan hemmet och brigaden, inryckningstiden och vapenslagutbildningarna. Informanternas språkkunskaper hade utvecklats speciellt i tal och talförståelse, men några informanter hade även utvecklats i läsning och skrivande under tjänsten. Informanterna tyckte att de använde svenskan mest under officiella sammanhang så som utbildningar och övningar. Minst använde de svenska på fritiden. Samtalsspråket var finska då minst en part inte kunde svenska eller om informanternas egna språkkunskaper inte räckte till. 82 % av informanterna skulle välja en svenskspråkig vapentjänst på nytt, vilket visar att de var nöjda med sina val. I fortsatt forskning kan man fokusera närmare på skillnaden mellan beväringarnas kunskaper före och efter militärtjänsten. Man kan därtill intervjua stampersonal och ta reda på hur de beaktar finskspråkiga beväringar och effektiverar deras språkinlärning. En forskningsidé är att undersöka hur beväringarna har utnyttjat språkkunskaper i arbetslivet några år efter militärtjänsten.Uudenmaan prikaatin suomenkielisten varusmiesten kielen käyttäminen ja kielenoppiminen. Tiivistelmä. Uudenmaan prikaati on Suomen ainoa varuskunta, jossa koulutuskielenä on ruotsi. Vuosittain prikaatissa palvelevista vähintään 15 % on äidinkieleltään suomenkielisiä. Näistä suomenkielisistä varusmiehistä moni on tullut Uudenmaan prikaatiin tarkoituksenaan oppia ruotsin kieltä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää näiden suomenkielisten varusmiesten suhdetta ruotsin kieleen ennen varusmiespalvelusta, sen aikana ja sen jälkeen. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1. Miksi suomenkieliset varusmiehet ovat valinneet Uudenmaan prikaatin palveluspaikakseen? 2. Millaisia ruotsin kielen taitoja varusmiehillä oli ennen palvelukseen astumista? 3. Millaisissa tilanteissa he käyttävät ruotsia Uudenmaan prikaatissa? Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselytutkimuksella, johon vastasi 34 varusmiestä. Kyselyssä oli sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Aineiston analyysimetodina käytettiin sisällönanalyysia.

Tulokset osoittavat, että 76 % vastaajista haki Uudenmaan prikaatiin sen takia, että prikaati on ruotsinkielinen. Myös prikaatin sijainti lähellä kotia, sieltä saatu palveluksen aloittamisaika ja prikaatin tarjoama aselajikoulutus olivat tekijöitä, jotka vaikuttivat palveluspaikan valintaan. Vastaajien kielitaito oli parantunut erityisesti puhumisen ja kuullun ymmärtämisen osalta, mutta osalla myös kirjoittaminen ja lukeminen olivat kehittyneet asepalveluksen aikana. Vastaajat kokivat, että ruotsin kieltä käytettiin eniten virallisissa, kouluttajavetoisissa tilanteissa kuten koulutuksissa ja harjoituksissa. Vähiten ruotsia käytettiin puolestaan vapaa-ajalla. Keskusteluissa kielenä oli suomi, jos joku keskustelijoista ei osannut ruotsia tai jos vastaajan oma kielitaito ei riittänyt. Vastaajista noin 82 % kertoi, että valitsisi ruotsinkielisen asepalveluksen uudestaan, mikä osoittaa että suurin osa vastaajista oli tyytyväisiä valintaansa. Jatkotutkimuksessa voitaisiin tutkia tarkemmin varusmiesten kielitaitoa ennen ja jälkeen varusmiespalveluksen sekä haastatella kantahenkilökuntaa heidän keinoistaan ottaa huomioon suomenkieliset varusmiehet ja tehostaa heidän ruotsin kielen oppimistaan. Yksi jatkotutkimusidea on selvittää millaisiin ammatteihin varusmiehet ovat päätyneet joitakin vuosia palveluksen jälkeen ja ovatko he hyödyntäneet kielitaitoaan.