Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää yläasteikäisten suomea ei-äidinkielenä puhuvien maahanmuuttajaoppilaiden käsityksiä siitä, miten heidät otetaan erityisellä tavalla huomioon ruotsin kielen oppitunneilla koulussa. Lisäksi selvitin yleisesti kyseisten oppilaiden mielipiteitä ruotsin kielen opiskelusta sekä sitä, miten kyseiset oppilaat voitaisiin heidän itsensä mielestä ottaa huomioon ruotsin tunneilla. Tutkimuskysymykseni kuuluivatkin: miten ruotsin tunneilla otetaan huomioon sellaiset oppilaat, joiden äidinkieli ei ole suomi sekä millä tavoin tällaiset oppilaat voitaisiin ottaa huomioon heidän itsensä mielestä?

Tutkimukseen osallistui kahdesta keskisuomalaisesta koulusta yhteensä seitsemän oppilasta, joilla kaikilla oli äidinkielenä joku toinen kieli kuin suomi. Tutkimusmateriaalin keruu tapahtui oppilaita haastattelemalla: oppilaat saivat tulla haastatteluun joko yksin tai pareittain ja jokaiselle haastateltavalle esitettiin 14 kysymystä, jotka koskivat mm. yleistä mielipidettä ruotsin opiskelusta, miten oppilas otetaan ruotsin tunneilla huomioon opetettaessa ruotsin kielen eri osa-alueita, miten oppilas voitaisiin ottaa huomioon ruotsin tunneilla sekä kuinka paljon oppilas kääntää omalle äidinkielelleen suomen tai ruotsin sanoja tai lauseita. Tutkimus oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa keskityttiin haastateltavien mielipiteisiin ja niiden analysointiin. Kuitenkin tutkimuksessa käytettiin myös kvantitatiivisia metodeja siten, että kysymysten kohdalla ilmoitettiin, kuinka monta informanteista vastasi tietyllä tavalla.

Oppilaat olivat suurimmalta osin sitä mieltä, ettei heitä oteta ruotsin tunneilla huomioon mitenkään erityisesti. Toisin tapahtuu vain silloin, kun he itse sitä opettajalta tietyissä tilanteissa pyytävät. Kysyttäessä heidän mielipidettään siihen, miten suomea ei-äidinkielenä puhuvat oppilaat voitaisiin ottaa huomioon ruotsin opetuksessa, ehdotettiin mm. tukiopetusta. Sen sijaan ei ehdotettu, että omaa äidinkieltä voisi jotenkin käyttää apuna kielenoppimisessa, mikä johtunee siitä, etteivät opettajat ole ehkä käyttäneet tätä tapaa opetuksessa. Niukka enemmistö ei pitänyt ruotsin opiskelusta, perusteluna mm. se, että ruotsi on turha kieli.

Se tutkimustulos, ettei informantteja kovin paljoa oteta erityisesti huomioon äidinkielensä takia ruotsin opetuksessa, johtuu osittain varmasti siitä, että monet heistä puhuivat todella hyvää suomea, vaikka se ei ollutkaan heidän äidinkielensä. Oman äidinkielen heikentyminen puolestaan vaikutti varmasti siihen, miksi he eivät nähneet omaa äidinkieltään hyvänä apukeinona parantaa maahanmuuttajaoppilaiden oppimismahdollisuuksia.