Innovaatiot ovat viimeisten vuosikymmenten aikana nousseet keskeiseen rooliin kansantaloudellisissa mittareissa, tieteellisessä tutkimuksessa ja erilaisissa keskusteluissa. Innovaatiosta on tullut avainsana talouspolitiikassa, taloudellista muutosta tutkittaessa ja projekteja perustettaessa. Kaiken tämän puheen keskellä on tärkeää yrittää ymmärtää ja muistaa, mikä innovaatio oikeastaan on ja millainen toiminta sen aiheuttaa. Millainen on innovaation muodostumisen tapahtumakenttä? Mitkä seikat vaikuttavat innovaation syntyyn? Voiko innovaation syntyä ennustaa?

Historiallisesti suurien innovaatioiden syntyä muistellaan usein tarinoina, joissa yhdistyvät suuri nerous ja onnekkaat sattumat. Innovaatiotutkimus ei kuitenkaan voi ottaa lähtökohdakseen näin ennustamattomia ja hallitsemattomia ilmiöitä, mikä ei todellisuudessa ole tarpeenkaan. Todellisuudessa innovaatiot syntyvät vuorovaikutusverkostoissa, joissa innovaatiota eteenpäin ajava luova kekseliäisyys ja kyky ideointiin voidaan selittää erilaisilla tutkittavilla tekijöillä. Tässä tutkimuksessa keskitytään kysymään tutkimus- ja kehitystyötä tekevän yhteisön innovatiivisuuden yhteisöllisiä edellytyksiä, eli sitä, millaiset yhteisön käytänteet mahdollistavat yhteisön luovan kyvyn toteuttaa innovaatioita.

Innovatiivisuuden yhteisöllisiä piirteitä tutkitaan tässä tutkimuksessa kahdesta tutkimus- ja kehitysprojektista kerätyn aineiston avulla. Aineisto on rajattu näihin projekteihin tapaustutkimuksen menetelmällä ja kerätty haastattelemalla projektien avainhenkilöitä. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksan tutkimus- ja tuotekehitysprojektin työntekijän haastattelusta. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin avulla.

Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa innovatiivisuuden ajatellaan lepäävän yhteisöllisen toiminnan käytänteiden varassa. Riippuen luovan yhteisön käytänteistä sekä sen suhteista yhteiskunnallisiin instituutioihin innovaatiota eteenpäin vievä prosessi voi onnistua tai epäonnistua. Aiempia empiirisiä tutkimuksia läpikäymällä selvitetään, millaisia yhteisöllisiä käytänteitä erityisesti pidetään yhteisöllisen innovatiivisuuden edellytyksenä.

Tutkimuksen empiirisessä osiossa syvennetään aineistoanalyysin avulla teoreettisesti ja kirjallisuuskatsauksen avulla johdettujen innovaation yhteisöllisten edellytysten ymmärrystä. Keskeinen tutkimustulos on huomio, että innovatiivisuus on yhteisöllisiä rutiineja, jotka esimerkiksi luottamusta ja tiedonkulkua vahvistavalla mahdollistavat luovan yhteisöllisen ongelmanratkaisun. Toisena keskeisenä huomiona voidaan pitää sitä, että yhteisön autonomisuudesta huolimatta tietyt yhteiskunnalliset instituutiot vaikuttavat yhteisön luovassa kehitystoiminnassa.