Tutkielmassa tarkastellaan katsojien suhdetta television sarjafilmeihin suomalaisen television ensimmäisten 25 vuoden aikana. Työssä selvitetään, millaisia merkityksiä sarjafilmit saivat katsojien arjessa ja miten sarjafilmejä arvotettiin. Aihetta käsitellään katsojien muistojen kautta käyttäen pääasiallisena aineistona Kun TV tuli taloon –kirjoituskilpailun vastauksia vuodelta 1982. Samalla tarkastellaan sitä, miten muistot kantoivat sarjafilmeihin liitettyjä merkityksiä.

Sarjafilmit vaikuttivat katsojien elämässä myös katselutilanteen ja siinä koetun eläytymisen ulkopuolella. Erityisesti keskustelun avulla palattiin eläytymisen tunteeseen ja vahvistettiin kiintymystä mieluisiin sarjafilmeihin, muodostettiin tulkintoja, luotiin sekä henkilökohtainen että yhteinen makuhierarkia ja ajan saatossa muokattiin yhteisiä muistoja sarjafilmeistä. Sarjafilmeistä keskustelu oli myös tärkeä omaan sosiaaliseen yhteisöön kiinnittymisen keino.

Tutkittavan ajanjakson alkupuolella katsojien sarjasuosikit olivat yhteisiä. Taustalla oli vähäinen tarjonta, harvojen televisiovastaanottimien äärelle kerääntyneet suuret joukot ja kollektiivisten muistojen muotoutuminen varhaisista katselumieltymyksistä. Sarjamaku hajaantui tarkastelujakson loppua kohti, jolloin tarjontaa oli enemmän ja televisiota katseltiin yksin tai perhepiirissä.

Katsojat muistelivat eniten lasten seikkailusarjoja, lännensarjoja ja melodraamoja. Kriitikkojen tapaan katsojat arvioivat sarjojen laatua ensisijaisesti niiden realismin ja moraalin perusteella, ja erityisen kriittisesti suhtaudutaan naisten lajityyppinä pidettyyn melodraamaan. Katsojat kuitenkin puolustelivat omia suosikkejaan. Muisteluhetkellä esitettäviä sarjoja kritisoidaan aineistossa vanhempia sarjoja enemmän, mutta myös niiden kritiikkiin saatetaan suhtautua voimakkaan torjuvasti. Sarjafilmien muistelu olikin oman sarjamaun ja laajemmin kulttuurisen maun perustelua ja rakentamista, mutta sillä oli myös merkitys osana oman elämän ja ihmissuhteiden muistelua.