Yleispuolueteorian mukaan puolueet ovat alkaneet muistuttaa kasvavissa määrin toisiaan. Liitän osaksi tätä kehitystä postmaterialististen arvojen nousun politiikan kentälle, koska nämä arvot tuovat osaltaan epäselvyyttä perinteiselle puolueiden oikeisto-vasemmisto –jaottelulle politiikan ristiriitaulottuvuuden muuttuessa multiakseliseksi. Postmaterialistiset arvot ovat tulkittavuudessaan puolueille väline tavoitella poliittista keskustaa, koska ne luovat pelitilaa.

Yksi näistä politiikan uusista arvoista on ympäristöystävällisyys ja sen mukanaan tuoma ympäristöpolitiikka. Tutkin ympäristöpolitiikan jakautumista oikeisto-vasemmisto –akselilla puolueohjelmissa kehysanalyysin keinoin pyrkien retoriikan avulla löytämään eroja tavoissa politisoida ja politikoida ympäristöllä. Esimerkkipuolueina toimivat Kansallinen Kokoomus ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja analysoitavana aikana vuodet 1969-2009.

Tutkimukseni tuloksena on, että puolueet käyttävät alkujaankin yhtenevää luontokäsitystä ja perustavat ympäristöpolitiikkansa samalle lähtökohdalle luonnon itseisarvosta. Puolueiden välillä on kuitenkin löydettävissä eroa siinä, miten ne liittävät ympäristökysymyksen osaksi omaa arvokokonaisuuttaan: SDP esittää ympäristön solidaarisuuskysymyksenä Kokoomuksen linkittäessä sen turvallisuuteen. Myös tässä suhteessa puolueet ovat erityisesti 2000-luvulla alkaneet lähentyä toisiaan.