Tarkastelen tutkielmassani länsimaisen kauhuelokuvan lapsuuden representointitapoja, lapsuusdiskursseja, genren alkuajoista nykypäivään. Tutkimastani elokuvalajista käytän termiä lapsikauhu. Tutkin, millaisia lapsuuden ihanteita, oletuksia ja stereotypioita siitä eriytyvät diskurssit hyödyntävät, uusintavat ja rakentavat. Kiinnitän huomiota myös diskurssien keskinäisiin suhteisiin sekä niiden muutokseen ajassa.

Tutkimukseni on luonteeltaan laadullista ja monitieteistä; hyödynnän mm. representaatiotutkimusta, elokuvahistoriaa ja lapsuudentutkimusta. Teoreettisena viitekehyksenä käytän diskurssianalyysiä. Kauhuelokuvan tutkimuksen kentältä hyödynnän muun muassa elokuvakriitikko ja tutkija Robin Woodin kauhun yhteiskunnallisia teemoja tarkastelevia tekstejä.

Tutkielmasta piirtyy kuva lapsikauhusta osin hyvin vastakohtaisia lapsuusrepresentaatioita hyödyntävänä elokuvatyyppinä. Lapsen demonisoiminen ja mitä hirveimpiin vaaratilanteisiin asettaminen kauhuelokuvassa on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että yleinen suhtautuminen lapsiin on länsimaissa nykyään aiempaa sallivampaa, ymmärtävämpää ja lempeämpää. Länsimaisessa ideologiassa lapset ovat nykyisin tasa-arvoisia aikuisten kanssa, kun taas elokuvissa heidät esitetään usein edelleen keskenään vastakohtaisina. Kuitenkin tätä dualismia rikkoviakin elokuvia löytyy, samoin kuin elokuvia, joissa on pyrkimys realistiseen lapsikuvaukseen stereotypioiden kierrätyksen sijasta.