Tämän tutkimuksen päätavoitteena on selvittää yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien näkemyksiä sukupuolen vaikutuksesta kirjoitelmiin. Oppilaiden näkökulmaa on tähän mennessä tutkittu vain vähän, ja kirjoittamisen opetuksen parantamiseksi opettajallekin on hyötyä oppilaiden näkökulman kuulemisesta.

Tutkimuksessa selvitettiin kyselylomakkeilla ja teemahaastatteluilla, miten pojat ja tytöt suhtautuvat kirjoittamiseen ja sen opetukseen äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla, millaisina kirjoittajina ja tekstien tekijöinä he näkevät itsensä ja vastakkaisen sukupuolen sekä miten oppilaat liittävät sukupuolen äidinkielen tunneilla tehtävien kirjoitelmien aiheisiin, muotoon ja sisältöön.

Kyselylomakkeeseen vastasi 153 yhdeksäsluokkalaista, ja teemahaastatteluun osallistui kahdeksan yhdeksännen luokan oppilasta. Aineisto analysoitiin pääosin laadullisesti, mutta osa kyselylomakeaineistosta on muutettu määrälliseen muotoon taustoitukseksi haastatteluille.

Yhdeksäsluokkalaiset näkivät kirjoittamisen ennen kaikkea luovana toimintana, mutta toisaalta näkivät kirjoittamisen monipuolisena taitona hyvän tekstin ominaisuuksista puhuttaessa. Sukupuolen vaikutusta kirjoitelmiin sekä tuotiin esiin että pyrittiin häivyttämään. Taustalla tuntuivat vaikuttavan stereotypiat tyypillisistä tyttöjen ja poikien kirjoitelmista sekä heidän kiinnostuksen kohteistaan, vaikkeivat haastattelujen tytöt ja pojat usein itse sopineet tähän muottiin. Toisaalta oppilaat halusivat korostaa sukupuolesta riippumatonta yksilöllisyyttä ja jokaisen omaa tyyliä.

Opettajan tulee kannustaa oppilaita löytämään itse koulussa kirjoitettavien tekstien tarkoitukset ja merkitykset, jotta opitut taidot nähtäisiin laajemmin kuin koulutöinä. Oppilaiden omien kiinnostuksen kohteiden huomioon ottaminen on kirjoittamisen motivoinnin ja kirjoittamisen mielekkyyden kannalta erittäin olennaista.