Subjektin ja verbin välinen kongruenssi on englannin kieliopin perusasioita, joka toimii tiettyjen säännön-alaisuuksien mukaisesti. Ilmiö on kuitenkin kiinnostava, sillä jopa edistyneetkin oppijat tekevät konguenssin tuottamisessa virheitä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että muun muassa subjektin kompleksisuudella ja semanttisilla piirteillä on vaikutusta kongruenssin hallintaan. Aiemmat tutkimukset eivät kuitenkaan ole ottaneet huomioon oppijoiden taitotasoja ja mahdollisia eroja kongruenssin tuottamisessa eri taitotasojen välillä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten yläkoulu-ikäisten taitotasoeroilla on vaikutusta kongruenssin tuottamiseen englannin kielessä. Tutkimuksessa Lisäksi haluttiin selvittää, vaikuttaako subjektin kompleksisuus kongruenssin tuottamiseen oikein ja onko taitotasojen välillä eroja eri subjektien käytössä.

Tutkimuksen aineisto koostuu 141 yläkoululaisten kirjoittamasta mielipidekirjoituksesta, jotka ovat osa CEFLING-projektia varten kerätystä aineistosta. Aineisto on jaettu taitotasoittain Eurooppalaisen Viitekehyksen taitotasojen mukaisesti. Tutkielmassa käytetyssä aineistossa tekstit ovat jakautuneet taitotasoille A1-B2. Kongruenssitapaukset etsittiin teksteistä taitotasoittain, jonka jälkeen kongruenssin frekvenssi laskettiin jokaiselle taitotasolle. Tämän jälkeen laskettiin, kuinka suuri osa tapauksista on tuotettu oikein kullakin taitotasolla. Lisäksi tarkasteltiin, miten subjektin kompleksisuus vaikuttaa kongruenssin tuottamiseen kieliopillisesti oikein ja tuloksia vertailtiin eri taitotasojen välillä.

Tuloksista selvisi yllättäen, että subjektin ja verbin välistä kongruenssia vaativien finiittiverbien käyttö laski taitojen noustessa korkeammalle tasolle, mikä saattoi johtua siitä, että oppilaat tuottivat monimutkai- sempia lauserakenteita kielitaidon karttuessa. Kieliopillinen oikeakielisyys kuitenkin kasvoi mitä korkeammasta taitotasosta oli kyse. Kompleksiset subjektit tuottivat enemmän virheellisiä tapauksia. Yksikölliset subjektit tuottivat enemmän oikeakielisiä tapauksia kuin monikolliset johtuen siitä, että yksikön kolmannen persoonan -s:ää käytettiin liikaa – myös monikollisten subjektien kanssa. Kongruenssin hallinta oli selkeästi vielä kesken, sillä saman virkkeen sisällä oppilaat saattoivat tuottaa taivutetun verbin oikein yhdessä tapauksessa ja heti seuraavassa tuottivat sen väärin.

Tutkielma antoi viitteitä siitä, millaisia eroja kongruenssin hallinnassa eri taitotasojen välillä on. Tarkempien tulosten saamiseksi tulisi seurata yksilöllistä kielen kehitystä pikittäistutkimuksen avulla, jotta varsinaista kielen kehitystä pystyttäisiin seuraamaan paremmin.