Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, millainen kuva eklektiseksi uskonnollisuudeksi kutsutusta ilmiöstä muodostuu suomalaisten sanoma- ja aikakauslehtien sivuilla. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt diskurssianalyysia. Tutkimuksen aineisto koostuu vuosina 2000–2007 ilmestyneistä lehtiartikkeleista. Artikkeleita on yhteensä 63 kappaletta, ja ne on koottu seitsemästä suomalaisesta lehdestä. Uskonnon sosiologisen tutkimuksen perinne ulottuu aina sosiologian klassikoihin, kuten Max Weberiin ja Émile Durkheimiin saakka. Tutkielmani teoreettinen tausta koostuukin sekä aikaisemmasta uskontososiologisesta tutkimuksesta että kuluttamiseen, yksilöllistymiseen ja postmodernisaatioon liittyvistä ajatuksista. Eklektisen uskontokäsityksen nousun taustalta voidaan löytää sellaisia yhteiskunnallisia kehityssuuntia kuin yhtenäiskulttuurin hajoaminen ja valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen, yksilöllistyminen, kulutusajattelun nousu sekä tiedonvälityksen kehittyminen ja globalisaatio. Aineistosta nousee esille viisi diskurssia, joiden kautta eklektistä uskonnollisuutta voidaan tarkastella: kulutusdiskurssi, yksilöllisyys- ja yksityisyysdiskurssi, tässä ja nyt -diskurssi, elämyksellisyys- ja hyvinvointidiskurssi sekä vastakohta- ja vertailudiskurssi. Eklektinen uskonnollisuus näyttäytyy olennaisesti kaupunkilaisena ja postmodernina ilmiönä, jota luonnehtivat yksilöllisyys, sitoutumattomuus, elämykset ja valinnat. Se voidaan nähdä erityisesti nuorille kaupunkilaisaikuisille tyypillisenä henkisyyden harjoittamisen muotona. Eklektinen uskonnollisuus on avaraa henkisyyttä aikana, joka paitsi mahdollistaa valintojen tekemisen, myös pakottaa siihen, kun perinteiset sidokset ja identiteetin rakentamisen tavat murtuvat.