Hengelliseen musiikkiin on vuosisatojen myötä muodostunut kaanon, joka on jatkuvassa muutoksessa musiikkikulttuurin muuttuessa ja kohdatessa uusia ilmiöitä. Tämän pro gradu- tutkielman on tarkoitus valottaa sitä, miten nuoret hengellisen musiikin tekijät määrittelevät hengellisen musiikin merkityksiä ja kokevat tämän kaanonin muutoksen. Teoreettisessa taustassa hyödynnetään Boyce-Tillmanin (2007) spirituaalisen tutkimusta musiikkikokemuksen muodoista sekä hengellisen musiikin kanonisoitumisprosessin teoriaa Quantzin (2009) mukaan.

Tutkimuksellisena lähtökohtana työssä on fenomenografia, jonka avulla informanttien reflektoituja käsityksiä ja kokemuksia on analysoitu kahden kirjallisen kyselyn avulla, joista ensimmäinen muodostettiin teoreettiseen esiymmärrykseen pohjautuen ja toinen edellisen kyselyn pohjalta luotuun teoriaan nojautuen. Viisi informanttia valittiin tutkimukseen siten, että he ovat koulutukseltaan, tekemänsä musiikin tyylilajin ja herätysliiketaustansa kautta erilaisia. He ovat musiikkikasvattajia tai kirkkomuusikkoja, joilla on pitkä kokemus hengellisen musiikin parissa työskentelystä eri musiikin tyylilajien parissa sekä opintojensa kautta kyky analysoida ja käsitteellistää kokemustaan syvällisesti.

Keskeisimpiä tuloksia tutkimuksessa ovat musiikin hengellisen sanoman suuri merkitys, myös sanoman sanojen takana. Musiikin hoitavuus ja evankeliumin levittäminen nousivat merkittävimmiksi hengellisen musiikin merkityksistä. Sanoma oli myös se, mikä erotti hengellisen musiikin muusta musiikista, huolimatta siitä, että musiikillisesti hengellisellä musiikilla ei koettu olevan rajoja. Eriäviä käsityksiäkin löytyi suhteessa hengellisen ja muun musiikin taustalla oleviin motiiveihin.

Hengellisen musiikin tekijöiden uusi sukupolvi uusintaa sitä kulttuuria, jossa he ovat kasvaneet ja jota he oman työpanoksensa kautta säilyttävät ja muuttavat. Tulokset eivät sellaisenaan ole yleistettävissä, mutta ne avaavat niitä käsityksiä, joita hengellisen musiikin kentällä on sen merkityksistä ja suhteesta muutokseen. Musiikkikasvatuksen kannalta tutkimus avaa niin sitä kohtaamista, joka tapahtuu musiikin kohdatessa jonkin uuden ilmiön laajemmalla kulttuurisella tasolla, kuin sitä, miten musiikkikokemuksen eri osa-alueet ilmenevät yksilön käsityksissä. Tämä tutkimus keskittyy yhteen erityistapaukseen tällaisesta kohtaamistilanteesta; siihen mitä hengellinen musiikki merkitsee.