Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli analysoida Fëanoria, fantasiakirjailija J.R.R. Tolkienin luomaa fiktiivistä sankarihahmoa. Kuvaileva kirjallisuustutkimus jakaantui kahteen osaan: Toisaalta Fëanoria verrattiin traagisen sankarin käsitteeseen käyttämällä Aristoteleen Runousopissa (330-320 eKr.) kuvailemia sääntöjä ja vaatimuksia. Toisaalta Fëanoria verrattiin Kalevalan myyttiseen seppähahmoon, Seppo Ilmariseen. Fëanoria ja Seppo Ilmarista vertailemalla tarkasteltiin myös yleisemmin J.R.R. Tolkienin teosten ja Kalevalan, Suomen kansalliseepoksen välistä vuorovaikutussuhdetta. Tutkimuksen materiaalina käytettiin Kalevalan lisäksi J.R.R. Tolkienin Silmarillionia, joka on suurilta osin rakentunut Fëanorin luomien mystisten jalokivien, Silmarilien, tarinan ympärille.

Vertailevana kirjallisuustutkimuksena tutkielma pohjautuu intertekstuaalisuuden eli tekstien välisten yhteyksien tutkimukselle. Intertekstuaalisuuden perusolettamuksen mukaan kaikki tekstit ovat jollakin tasolla yhteydessä toisiin teksteihin, sillä sekä tekstin kirjoittaja että sen lukija tarkastelevat tekstiä oman tekstuaalisen historiansa pohjalta. Kirjailija voi viitata toisiin teksteihin joko tarkoituksella tai vahingossa. Lukija taas tulkitsee näitä viittauksia oman kirjallisen historiansa kautta, jolloin viittaukset voivat myös jäädä tyystin huomaamatta. Toisaalta lukija voi tuoda tekstiin mukaan uusia yhteyksiä, joista taas kirjailija ei ole tietoinen. Näin ollen olisi mahdollista tarkastella tekstienvälisiä vaikutussuhteita yksinomaan lukijan näkökulmasta. Koska J.R.R. Tolkien on kuitenkin myöntänyt Kalevalan toimineen hänelle inspiraationlähteenä, on perusteltua tutkia myös Seppo Ilmarisen ja Fëanorin välistä vuorovaikutussuhdetta.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Fëanor täyttää Aristoteleen traagiselle sankarille asettamat vaatimukset. Fëanorin ja Seppo Ilmarisen tarinoita, hahmoja ja luomuksia tarkasteltaessa löydettiin monia yhtäläisyyksiä, ja koska intertekstuaalisuus ei ole riippuvaista kirjailijan alkuperäisestä aikomuksesta, voitiin intertekstuaalisen linkin olemassaolo perustella näillä samankaltaisuuksilla. Suhteellisen pienelle aineistolle perustuneiden tutkimustulosten yleistettävyyttä parannettiin esittelemällä niiden rinnalla aikaisempia tutkimustuloksia, joissa Kalevalan ja Tolkienin teosten välinen intertekstuaalinen suhde oli myös todennettu. Tutkimusta aiheesta voidaan jatkaa vaihtoehtoisten materiaalien ja uusien hahmoparien avulla.