Täplärapu (Pacifastacus leniusculus) on Suomen vesistöissä verrattain uusi vieraslaji, joka leviää sekä suunnitelluin istutuksin että suunnittelematta uusille alueille. Täplärapu on alun perin tuotu Suomeen korvaamaan rapuruton turmelemia jokirapukantoja, mutta sitä on istutettu myös alueille, joissa ei alkuperäistä rapukantaa ole aiemmin ollut. Kotoperäiseen jokirapuun verrattuna täplärapu on paitsi vastustuskykyisempi rapurutolle, myös nopeampi kasvamaan ja lisääntymään. Täplärapu kasvaa jokirapua suuremmaksi ja on luonteeltaan aggressiivisempi. Vieraslajina täplärapu voi muuttaa uuden elinympäristön rakennetta ja toimintaa. Täplärapu käyttää ravintonaan muun muassa selkärangattomia pohjaeläimiä, jotka toimivat myös kalojen loisten väli-isäntinä. Vaikuttaessaan pohjaeläinyhteisöihin täpläravut voivat siten vaikuttaa myös loisten runsauteen ja yleisyyteen alueella. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten täpläravun läsnäolo alueella voi vaikuttaa saman alueen särkien (Rutilus rutilus) loisyhteisöihin. Tutkimuksessa määritettiin Päijänteellä olevilta havaintoalueilta (n = 10) verkoin pyydystetyistä särjistä (n = 188) niiden loiset ja verrattiin loisyhteisöjä ravuttomien (n = 5) ja ravullisten alueiden (n = 5) välillä, perustuen havaintoalueiden keskiarvoihin. Vertailut tehtiin sekä loislajeittain että väli-isäntäkohtaisesti. Tutkimuksessa havaittiin vesisiiraa (Asellus aquaticus) väli-isäntänään käyttävän Acanthocephalus lucii –väkäkärsämatoja merkitsevästi vähemmän ravullisten alueiden särjillä. Toinen tilastollisesti merkitsevä ero havaittiin simpukkavälitteisten Rhipidocotyle fennica –imumatojen esiintyvyydessä. R. fennica oli yleisempi ravullisilla alueilla. Kun loiset jaettiin ryhmiin väli-isäntiensä perusteella, ei simpukkavälitteisillä, kotilovälitteisillä tai hankajalkaisten loisilla havaittu eroja ravullisten ja ravuttomien alueiden välillä. Tämä tutkimuksen tulokset vahvistavat osittain aiempia tutkimustuloksia täpläravun mahdollisista seurannaisvaikutuksista kalojen loisyhteisöihin, mutta toisaalta osoittavat, että vaikutusten esiintyminen ja voimakkuus riippuvat myös kalaisäntien ekologiasta ja habitaatin käytöstä.