Tämän Pro gradu-tutkimuksen tehtävänä on tarkastella vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavien henkilöiden käsityksiä asiantuntijuudesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Niin sanottujen karppaajien käsitys tyydyttyneen rasvan vaarattomuudesta on huolestuttanut ravitsemusasiantuntijoita ja viranomaisia, ja asiasta on käyty niin kutsuttua rasvasotaa mediassa. Koulutustason nousu ja muut yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat myös asiantuntijuuteen ja mahdollistavat siihen kohdistuvan kritiikin, mikä näkyy myös karppauskeskustelussa. Tutkimuksen teoriatausta on Michel Foucault'n ajatuksissa vallan ja tiedon yhteyksistä. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä. Tutkimuksen aineiston muodostaa karppaus.infon keskustelufoorumi, josta olen valinnut tutkimukseeni kahdeksan keskusteluketjua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yleinen muutos asiantuntijuuteen suhtautumisessa näkyy selvästi karppaajien mielipiteissä: Karppaajille asiantuntijuus on vahvasti kontekstuaalista, tilanteessa syntyvää. Pelkkä professioon vetoaminen ei riitä takaamaan asiantuntijuutta, vaan tiedot täytyy perustella. Maallikon ja asiantuntijan rajat ovat hämärtyneet karppaajien puheissa: myös maallikko voi nousta asiantuntijaksi omalla perehtymisellä. Lisäksi vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavia pidetään kokemusasiantuntijoina. Omat kokemukset ja oman kehon tuntemukset nousevat esille myös terveellistä ruokavaliota määriteltäessä. Ruumiin tuntemuksia kuunnellen jokainen voi määritellä itselleen parhaiten sopivan ruokavalion. Terveellisen ruuan on oltava luonnollista ja maukasta, ja tietenkin vähähiilihydraatista ja sopivan rasvaista. Rasvan määrä herättää ristiriitoja myös karppaajien sisällä, ei vain viranomaisten puheissa. Karppaajille omanlaisen ruokavalion löytäminen on tuonut helpotusta syömisen kontrollointiin, ja täten itse- ja painonhallintaan.