Tässä tutkimuksessa tarkastellaan opettajien kokemuksia toiminnallisesta matematiikasta alkuopetuksessa. Toiminnallinen matematiikan opetus on määritelty opetukseksi, jossa oppiminen tapahtuu näkö- tai kuuloaistin li-säksi tunto – ja/tai liikeaistin kautta tulevaksi oppimiseksi. Myös puhe kat-sotaan tässä tutkimuksessa toiminnallisuudeksi. Tutkimuksen teoreetti-sessa osuudessa tuodaan esille Piaget’n, Galperinin ja Haapasalon tutki-muksia matemaattisen ajattelun kehittymisestä. Opetusta ohjaavan ope-tussuunnitelman oppimiskäsityksen mukaan lapsi on oman oppimisensa keskiössä ja rakentaa oman tietonsa itse omaan kokemusmaailmaansa nähden. Lapsen matemaattinen ajattelu kehittyy konkreettisesta toimin-nasta kohti abstraktia. Monikanavaisuus ja oppimisympäristö jäsentävät toiminnallisen matematiikan kenttää alkuopetuksessa. Lapsen yksilölliset lähtökohdat ja tarpeet luovat pohjan matematiikan opetukselle. Opettaja nähdään oppimistilanteen ohjaajana ja hyvän toimintaympäristön luojana.

Tutkimus toteutettiin fenomenologis-hermeneuttista menetelmää noudat-taen. Aineisto muodostui kuudesta haastattelusta. Haastattelut tehtiin tal-vella 2013 ja analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Opettajien puhetta ryhmiteltiin ja saatiin aikaiseksi luokkia,, joiden avulla saatiin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimustulokset toivat esiin pe-rusteluja toiminnallisten opetusmenetelmien käytölle. Alkuopetusikäinen lapsi on konkreettisen oppimisen vaiheessa, oppimisen tulee tapahtua mahdollisimman monen aistikanavan kautta, lapsen omaan kokemusmaailmaan sitoutuen. Opettajat toivat esiin myös kehon avulla tapahtuvan matematiikan oppimisen, toimintamateriaalien käyttämisen ja matematiikkapuheen merkityksen alkuopetuksessa. Erityisesti toimintamateriaalien käyttämisestä opettajilla oli runsaasti kokemuksia. Opettajat kokivat toiminnallisen matematiikan hyödyttävän kaikkia oppilaita ja sopivan useisiin matematiikan vaiheisiin ja tilanteisiin. Opettajilla oli kuitenkin myös kokemuksia toiminnallisuuden haasteellisesta suunnittelusta, oppikirjan merkittävästä osuudesta opetuksessa sekä ristiriitaa matematiikan opetukseen liittyvien ajatusten ja toteutuksen välillä. Opettajat haluaisivat käyttää enemmän toiminnallisia menetelmiä opetuksessaan kuin mitä tällä hetkellä käyttävät. Johtopäätöksenä todetaan, että opettajat ymmärtävät toimin-nallisuuden merkityksen ja ovat kehittäneet monia keinoja sen toteuttami-seen, mutta toiminnallisuuden pitäisi olla paljon yleisempää ja laajempaa.