TAUSTA: Vaikka geenien ja ympäristön toisistaan riippumaton vaikutus skitsofrenian etiologiaan on osoitettu, ei aiemmissa tutkimuksissa ole kiinnitetty huomiota näiden yhdysvaikutuksiin. Suomalaisessa skitsofrenian adoptiolapsitutkimuksessa geeni-ympäristö yhdysvaikutuksen on havaittu olevan yhteydessä yleisesti adoptiolasten psykiatrisiin häiriöihin. TUTKIMUSONGELMA: Ennustimme adoptiolasten seurannassa todettuja mielenterveyden häiriöitä perustuen heidän adoptiovanhempiensa yksilö-Rorschach -testissä todettuihin kommunikaatiohäiriöihin standardisoituna puheen pituudella. Vertasimme tätä menetelmään, jossa kommunikaatiohäiriöt oli standardisoitu transaktioiden (vastausten) lukumäärällä löytääksemme mahdollisia eroja tuloksissa näiden kahden metodin välillä. MENETELMÄ: Adoptiolapset (n=108), joilla ei ollut DSM-III-R diagnoosia alkumittauksissa, jaettiin geneettisen riskin perusteella korkean- ja matalan riskin ryhmiin perustuen heidän biologisen äitinsä skitsofrenian spektriryhmän häiriön diagnoosiin. Ympäristöriskimuuttujana käytimme tässä tutkimuksessa vanhempien kommunikaatiohäiriötä (Communication Deviance, CD). Adoptiolapsen perinnöllisellä riskillä ja adoptiovanhempien kommunikaatiohäiriöillä sekä näiden yhdysvaikutuksella ennustettiin keskimäärin 12.5 vuoden seurannan jälkeen adoptiolasten mielenterveyden häiriöitä. TULOKSET: Lapsen perinnöllisen riskin sekä vanhemman kommunikaatiohäiriöihin kuuluvan osa-asteikon ”ajattelun häiriöt ja ristiriitaisuudet” yhdysvaikutuksella todettiin olevan yhteys adoptiolasten mielenterveyden häiriöihin. Ainoastaan perinnöllisellä riskillä sairastua skitsofreniaspektrin ryhmän häiriöön todettiin olevan yhteys adoptiolapsen mielenterveyden häiriöihin, kun selitysmallissa olivat mukana perinnöllinen riski, adoptiovanhempien kaikki kommunikaatiohäiriöt ja näiden yhdysvaikutus. JOHTOPÄÄTÖS: Käyttämämme menetelmä, jossa vanhempien kommunikaatiohäiriöpisteet jaettiin heidän testiosassa puhumiensa sanojen määrällä, ei osoittanut genetiikka-ympäristöyhdysvaikutusta lasten psykiatristen häiriöiden selittäjänä lukuun ottamatta viidettä CD-alaryhmää (ajattelun häiriöt ja ristiriitaisuudet). Vertailukohtana käyttämämme menetelmä, jossa kommunikaatiohäiriöpisteet oli jaettu transaktioiden määrällä, osoitti vahvan ympäristö-genetiikka yhdysvaikutuksen, vaikka geneettiset- ja ympäristöriskitekijät eivät yksinään osoittautuneet merkittäviksi. Näin ollen geneettinen päävaikutus ylikorostuu, mikäli kommunikaatiohäiriöpisteitä standardisoidaan puheen pituudella.