Pro gradu -tutkielmani tehtävänä on kuvata ja selittää vapaaehtoisten kokemuksia Parasta Lapsille ry:n monikulttuurisista perheleireistä. Tarkoitukseni on selvittää, millaisilla selonteoilla vapaaehtoiset tekevät vapaaehtoistoimintaansa ymmärrettäväksi järjestön monikulttuurisessa perheleiritoiminnassa. Tutkimuksen näkökulma perustuu funktionaaliseen kielikäsitykseen, jonka mukaan kielelliset merkitykset ovat tilannesidonnaisia ja syntyvät siten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Näin kielen käytön voidaan nähdä muokkaavan ja uusintavan yhteistä sosiaalista todellisuutta.

Tutkielmani aineiston muodostaa kahdeksan yksilöteemahaastattelua. Olen haastatellut Parasta Lapsille ry:n monikulttuurisille perheleireille osallistuneita vapaaehtoisia. Lähestyn aineistoa laadullisella, aineistolähtöisellä tutkimustavalla. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty diskurssianalyysia, jolla olen pyrkinyt tuomaan esiin aineiston moniäänisyyden. Olen ensin teemoitellut aineiston, jonka jälkeen olen nostanut siitä esiin kolme diskurssia. Nämä olen nimennyt erilaisuuden huomioimiseksi, yhteisöllisyyden luomiseksi sekä kokemuksen jakamiseksi. Näiden diskurssien kautta kuvaan haastateltavien tuottamia selontekoja vapaaehtoistoiminnastaan järjestön monikulttuurisessa perheleiritoiminnassa.

Kokonaisuudessaan haastateltavien kokemukset vapaaehtoistoiminnasta olivat positiivisia. Yksi tärkeä tarkastelun kohde tutkielmassani on haastateltavien antamat määritelmät ja kuvaukset kulttuurien erilaisuudesta ja monikulttuurisuudesta erityisesti perheleirien kontekstissa. Monikulttuurisuuden osalta haastateltavien puhe viittasi laajemmin myös kulttuurien tunnustamisen käsitteeseen. Toiseksi haastateltavat keskittyivät vapaaehtoistoiminnan määritelmiin ja siihen liittyvään pohdintaan. He nostivat esille vapaaehtoistoiminnan taustalla olleita individualistisia syitä, mutta myös altruismiin tähtääviä motiiveja. Lisäksi toiminnassa korostui sosiaalisten suhteiden merkitys osana toiminnasta saatua kokemusta, mikä viittaa vapaaehtoistoiminnan vaikuttavuuteen sosiaalisen pääoman muodostumisessa. Kaikissa kolmessa diskurssissa haastateltavat rakensivat selvästi toisistaan erilaisia identiteettejä, jotka kuvasivat heidän asemoitumistaan suhteessa käsiteltävään diskurssiin ja sen laajempiin yhteyksiin. Leiritoiminta tuotti erityisesti maahanmuuttajien elämään ja sosioekonomiseen asemaan liittyvää tietoa sekä pohdintaa. Osa haastateltavista koki toiminnan tuottaneen sellaisia sosiaalisia kontakteja, joita ei välttämättä vapaaehtoistoiminnan ulkopuolella olisi luonut.