Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kristityt eteläsudanilaiset maahanmuuttajat ovat kokeneet hengelliset laulut ja seurakuntayhteyden oman elämänsä eri vaiheissa. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti hengellisten laulujen ja seurakuntayhteyden merkitykset eteläsudanilaisten identiteetin tukena ja toisaalta niiden vaikutukset nykyiseen asuinmaahan Suomeen kotoutumisessa. Tutkimukseen osallistui neljä eteläsudanilaista miestä samasta suomalaisesta evankelis-luterilaisesta seurakunnasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja tulokset muotoutuivat aineiston narratiivisella analyysilla. Tutkimuksen tuloksena aineistosta muodostettiin neljän tutkimukseen osallistuneen elämäntarinat, joiden avulla kuvataan haastateltujen kokemuksia hengellisiin lauluihin ja seurakuntayhteyteen liittyen sekä haastateltujen kokemuksilleen antamia merkityksiä. Esiin nousivat haastateltujen kuvaama hengellisten laulujen tärkeys elämän eri tilanteissa. Kolmelle haastatellulle evankeli-luterilaisen seurakunnan toimintaan osallistuminen oli luontevaa ja aktiivista, yksi haastatelluista kuvasi ristiriitaista suhtautumistaan kirkkoon. Tutkimuksen tulokset avaavat näkökulmia pakolaisina maahan muuttaneiden kristittyjen miesten elämään ja heidän identiteettinsä rakentumiseen. Tutkimuksen tuloksissa kuvataan miesten kokemuksia ja ajatuksia muun muassa kristinuskosta, kristillisistä seurakunnista, hengellisen musiikin merkityksestä kristityille ja seurakunnassa sekä uuteen maahan sopeutumisesta.