Tutkimuksen näkökulma on aikuissosialityössä tehtävissä tilannearvioinneissa nuoren aikuisen kokemusta korostaen. Nuorten aikuisten kokemusta tutkitaan fenomenologs-hermeneuttisella tutkimusotteella osallisuuden ja toimijuuden viitekehyksessä. Aikuissosiaalityössä tilannearviointi näyttäytyy kahdella tasolla; yhteiskunnallisella tasolla sosiaalityön tehtävä on sosiaalistaa nuoria yhteiskuntaan, tilannearviointi on sosiaalityöntekijän työväline. Toisella tasolla tilannearviointi liittyy nuoren elämänkulkuun. Nuori aikuisuus elämänvaiheena on usein haastavaa identiteetin etsimisen aikaa. Nuorten aikuisten elämänpoluista on tullut entistä yksilöllisempiä, jonka vuoksi tämä elämänvaihe tarvitsee erityistä huomiota nuoren yksilöllisen elämäntilanteen selvittämiseksi. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten nuoret aikuiset kokevat aikuissosiaalityön tilannearvioinnin. Tutkimustehtävään vastataan seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1. mitä nuoret aikuiset kertovat tilannearviosta ja siihen liittyvistä osallisuuden ja toimijuuden kokemuksistaan, 2. mitä nuoret aikuiset kertovat tilannearvioprosessiin liittyvistä kohtaamisista ja vuorovaikutussuhteista, sekä 3. mitä toiveita ja/tai ehdotuksia nuorilla aikuisilla on liittyen aikuissosiaalityöhön ja tilannearviotyöskentelyyn. Tutkimuksen aineiston muodostaa neljän 18-29 –vuotiaan, kunnallisessa sosiaalitoimistossa asioivan nuoren aikuisen kanssa käydyt keskustelut heidän tilannearvioistaan. Tutkimuksen aineistonkeruu tapahtui kanssakertojuuden menetelmän (Huovinen 2013) avulla. Kanssakertojuudessa keskustelun runkona toimi kunkin nuoren oma sosiaalityöntekijän kanssa tehty tilannearviodokumentti. Nuoret saivat nostaa esiin asioita, jotka kokivat tärkeiksi tilannearviossaan. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty temaattista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen perusteella esiin tuli se, että nuoret aikuiset kokevat tilannearvion tekemisen kertojan roolissaan pakolliseksi tai turhaksi. Sosiaalityöntekijän ollessa kysyjä ja nuoren aikuisen vastaaja, koetaan osattomuuden tunteita. Tilannearviossa nuoret aikuiset joutuvat sopeutumaan sekä asiakkaan, että yhteiskunnan asettamaan nuoren aikuisen odotettuun rooliin. Tilannearvio näyttäytyy nuorten aikuisten kannalta pelkkiin ongelmiin keskittyvänä. Tutkimuksen pohjalta totean, että osallisuus ja toimijuus tilannearvion teossa voi kuitenkin toteutua, jos kohtaaminen sosiaalityöntekijän kanssa onnistuu. Kohtaamiseen liittyy nuoren aikuisen mukaan vastavuoroisuus ja luottamus. Toinen tutkimustulos on se, että nuoret aikuiset näkevät sosiaalityöntekijöillä erilaisia rooleja, sosiaalityöntekijä näyttäytyy ihmisenä, ammattilaisena ja auttajana tai nuorta ylempänä olevana työntekijänä. Näin nuoret aikuiset piirtävät myös itselleen toimijan rooleja kohtaamisissa; ihminen, autettava tai alempiarvoinen. Kolmas tutkimustulos liittyy tilannearvion yhteenveto-osaan, joka on elämäntilannetta koskeva kokonaisarvio. Tutkimuksen mukaan tilannearvion yhteenveto voi puuttua, siinä voi olla näkemysero nuoren ja työntekijän välillä, tai yhteenveto voi olla objektiivinen näkemys ja hyvä kokemus. Tutkimuksen pohjalta totean, että yhteenveto-osalla on merkittävä rooli siinä, millaiseksi muodostuu kokemus tilannearviosta ylipäänsä, sekä siinä millaisin mahdollisuuksin nuoret aikuiset voivat suunnata katseensa tulevaisuuteen. Tutkimus auttaa ymmärtämään nuoren aikuisuuden elämänvaiheen erityisyyttä, sekä sen mukanaan tuomia haasteita aikuissosiaalityön tilannearvioinnissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää nuorten aikuisten kokemusten huomioimisena tilannearvioinnin toteuttamisessa ja kehittämisessä, sekä nuorten aikuisten osallisuuden ja toimijuuden mahdollisuuksien lisäämisenä tilannearviotyöskentelyssä.