Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten aktivointiprosessi vaikutti osallistujien hyvinvointiin pitkällä aikavälillä. Taustalla on ajatus siitä, että aktivointi kohentaa pitkäaikais-työttömän tilannetta parantamalla hänen elämänhallinnan taitojaan ja katkaisemalla apatian tilan, johon pitkittynyt työttömyys helposti johtaa. Työllistämistoimenpiteen kautta saadut taidot ja onnistumisen kokemukset voivat johtaa positiivisiin muutoksiin muillakin elämän osa-alueilla muodostaen parhaassa tapauksessa aktivoidun tilanteessa pitkäaikaisen hyvän kehän, josta on hyötyä myös yhteiskunnalle.

Tutkin aihetta seuraamalla 58 aktivoidun pitkäaikaistyöttömän elämää viiden ja puolen vuoden ajan sosiaalityön ja työvoiman palvelukeskuksen asiakasdokumenteista. Kävin aineistoa läpi laadullisen sisällönanalyysin keinoin, joskin käytin apunani myös aineiston kvantifiointia. Tulosten perusteella vain noin 14 % osallistujista vaikutti aktivoinnin avulla saavuttaneen hyvän kehän elämässään. Toisaalta kohdejoukko on haastava, lisäksi suuren osan tilanne parani kuitenkin seuranta-ajalla jossain määrin. Tulokset vahvistavat tutkimuksessa esiin noussutta näkemystä aktivoinnin liian laajasta kohdentamisesta Toisaalta tavoitteena pidetty työllistyminen on nykytilanteessa harvoin mahdollista varsinkin kun huomioidaan pitkäaikaistyöttömien koostuvan sairaista, päihdeongelmaisista ja matalasti koulutetuista henkilöistä.