Tutkielma tarkastelee vaikuttamaan pyrkivän rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuuksia lastensuojelutyössä. Aineistona ovat yhden keskisuuren suomalaisen kaupungin lastensuojelun asiakirjat, jotka sisältävät sosiaalityöntekijöiden kuvauksia asiakastyöstä ja siihen liittyvistä päätöksistä. Tutkimusaineistoksi poimittiin satunnaisotannalla 17 lastensuojelun avohuollon asiakkaan asiakirjat vuosilta 2013–2014. Sosiaalityön profession itseymmärryksessä ja uudessa sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) rakenteelliselle sosiaalityölle on kiistaton vaade. Aiemmassa rakenteellisen sosiaalityön tutkimuksessa on kuitenkin todettu, että rakenteellinen sosiaalityö on käsitteenä ja käytännön työmenetelminä jäsentymätön. Tässä tutkielmassa kysytään, millaisia lastensuojeluperheiden elämää vaikeuttavia rakenteellisia ilmiöitä voidaan tunnistaa asiakirjojen valossa sekä miten rakenteellisen sosiaalityön keinoin voitaisiin työskennellä näiden ilmiöiden helpottamiseksi. Ensimmäinen tutkimuskysymys on empiirinen. Toiseen tutkimuskysymykseen vastaan teoreettis-käsitteellisen analyysin ja empiirisen tarkastelun synteesin avulla. Siitä muodostuu tämän tutkielman tärkein tulos, synteettinen käsite rakenteellinen lastensuojelu. Tutkielma paikantuu hermeneuttiseen tutkimustraditioon, jossa olennaista on ymmärtää merkityssisältöjä ja kulttuuria. Tutkielma on kvalitatiivinen. Empiirisen tarkastelun kohteena ovat lastensuojelunasiakirjoissa näyttäytyvät lapsiperheiden kohtaamat sosiaaliset ongelmat. Tutkielma jäsentää lastensuojelun asiakasperheiden kohtaamien sosiaalisten ongelmien taustalta löytyviä rakenteellisia ja kulttuurisia kiinnityksiä ja pohtii sosiaalityön-tekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia niihin. Tutkimusaineiston analyysi perustuu sisäl-lönanalyysiin, jota sovelletaan tekstianalyysina. Sisällönanalyysin olen toteuttanut aineisto-lähtöisesti teemoittelua ja tyypittelyä hyödyntäen. Tutkielman empiirisessä tarkastelussa saatiin selville, että rauhaton asuinympäristö, lapsi-perheköyhyys, perheväkivalta, päihde- ja mielenterveysongelmat sekä yksinäisyys ovat yleisiä sosiaalisia ongelmia, joita tutkitut perheet ovat kohdanneet. Synteesin avulla jäsen-tämäni rakenteellisen lastensuojelun -käsitteen mukaan matalan kynnyksen palveluilla, urbaanin yhteisöllisyyden tukemisella, kansalaisten ja viranomaisten tietoisuuden lisäämisellä, sekä yleisen ja sukupuolisen tasa-arvon vaalimisella voidaan helpottaa edellä mainittuja, tutkielmassa rakenteellisiksi tulkittuja lapsiperheiden kohtaamia sosiaalisia ongelmia. Tutkielman tuloksena muodostettu synteettinen käsite soveltuu työkaluksi rakenteellisen sosiaalityön tarpeiden ja mahdollisuuksien paikantamisessa lastensuojelun asiakastyöstä.