Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pystyvyysuskomusten merkitystä alakouluikäisten oppilaiden lukutaidon tukemisessa. Säännönmukaisissa kirjoitusjärjestelmissä, kuten suomen kirjoitusjärjestelmässä, heikkojen lukijoiden pulmana ei ole niinkään lukemisen tarkkuus vaan lukemisen sujuvuus. Tavoitteena oli vertailla kahden hieman erilaisen lukemissujuvuusintervention vaikutuksia, ja selvittää, millaiset tekijät (sukupuoli, ikä, lähtötilanteen lukutaito, fonologinen prosessointi, nopea sarjallinen nimeäminen, yleinen lukemismotivaatio sekä pystyvyysuskomusten vahvuus ja tarkkuus) ovat yhteydessä interventiosta hyötymiseen. Osallistujina oli 77 suomalaista 3.-5.-luokkalaista oppilasta, joiden lukutaito oli vähintään yhden keskihajonnan ikätason keskiarvoa heikompi. Molemmat interventiot koostuivat kolmesti viikossa tapahtuneesta yksilöharjoittelusta (10-15 min. / kerta), joka oli samanlaista kummassakin interventioryhmässä, sekä viikoittaisesta 45 minuutin kestoisesta pienryhmäkerrasta, jonka sisällöt erosivat interventioryhmillä. Toisessa interventiossa pienryhmäkerta koostui minäpystyvyyden tukemisesta ja tekstitasoisen sujuvuuden harjoittamisesta; toisessa interventiossa pienryhmäkerralla keskityttiin lukemissujuvuuden kehittämiseen erilaisilla harjoituksilla. Toistomittausten monimuuttujaisen varianssianalyysin avulla vertailtiin kahden interventioryhmän oppilaiden lukemissujuvuuden kehitystä 14 viikon mittaisella interventio- ja 20 viikon mittaisella seurantajaksolla. Luksu-mittarilla tarkasteltuna molempien interventioryhmien oppilaiden lukemissujuvuus kehittyi samalla tavalla, ja oppilaat kehittyivät koko tutkimusjakson ajan keskimäärin ikätoveriensa tahtiin. Tekstin lukemisen mittarilla tarkasteltuna lukemissujuvuusharjoitteluun keskittyneen interventioryhmän oppilaat kehittyivät kuitenkin seurantajaksolla paremmin kuin minäpystyvyystukea saaneen ryhmän oppilaat, ja koko tutkimusjaksolla tarkasteltuna tämän ryhmän oppilaat saavuttivat merkitsevästi ikätovereitaan lukemissujuvuudessa. Kaikkiaan lukemissujuvuuden harjoittamiseen keskittynyt interventio vaikuttaisi siis minäpystyvyystukea sisältänyttä interventiota tehokkaammalta alakouluikäisten heikkojen lukijoiden lukemissujuvuuden kehittämisessä. Interventiosta hyötyminen määriteltiin tekstin lukemisen sujuvuuden kehittymiseksi suhteessa ikätovereihin, ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä selvitettiin χ²-testin ja Kruskal-Wallisin testin avulla. Välittömään interventiosta hyötymiseen olivat yhteydessä minäpystyvyyden vahvuus sekä pystyvyysarvion tarkentuminen, ja viivästettyyn hyötymiseen kuvien sarjallisen nimeämisen nopeus. Tulosten perusteella pystyvyysuskomuksilla näyttää siis olevan merkitystä heikkojen lukijoiden lukutaidon tukemisessa, ja tätä pystyvyysuskomusten roolia tulisi jatkossa selvittää tarkemmin nimenomaan alakouluikäisten oppilaiden kohdalla. Myös lukemissujuvuuden kehittymistä tulisi tutkia lisää, jotta tiedettäisiin, millaiset tukimuodot ovat tehokkaimpia missäkin sujuvuuden kehittymisen vaiheessa. Tarkoituksenmukaista olisi yhdistää oppimismotivaation ja lukutaidon tukitoimien tutkimus, jotta osattaisiin tukea heikkoja lukijoita tehokkaasti ja vahvistaa heidän motivaatiotaan sekä kouluajalla että vapaa-ajalla tapahtuvaan lukemisharjoitteluun.