Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani fiktiivisten henkilöhahmojen tajunnankuvausta Markku Pääskysen romaanissa Vastaavuuksia (Tammi, 2008). Lähtökohta tutkimuksessani on, että kirjallista mieltä ei tule ymmärtää vain kertomuksen maailmaan ja yhteen kokijaan rajoittuvana ilmiönä, vaan asiat on yhdistettävä laajemmaksi kokonaisuudeksi. Kertoja, tarinamaailman henkilöt sekä lukija osallistuvat ja tuovat oman osansa samaan kognitiiviseen toimintaan: mielten konstruointiin ja samalla niiden luentaan.

Kiinnostukseni kohteena ovat tajunnankuvauksen lisäksi myös ensimmäisen persoonan kerronnan mimeettiset rikkomukset (esim. kaikkitietävyys) sekä siihen kytkeytyvä toisen persoonan kerronta. Analysoin romaanin katkelmia perinteisten puhekategorioiden lisäksi kognitiivisten kehysten ja niiden sekoittumisen näkökulmasta. Analyysin kohteena on erityisesti vapaa epäsuora esitys, josta Dorrit Cohn käyttää nimitystä kerrottu monologi, sillä kerrontamoodina se yhdistää mielenkiintoisesti kertojan ja henkilön diskurssia. Huomionarvoista ja tämän tutkielman kan-nalta keskeistä on, että minäkerronnassa vapaa epäsuora kerronta tuo usein kertovan ja kokevan minän yhteen. Tästä syystä Tarun ja Martinin diskurssit yhdistävä kerronta on yksi tutkimusta vahvasti motivoineista lähtökohdista.

Tuon tutkimuksen edetessä esille, että kerrontamuotona toisen persoonan kerronta on esimerkiksi 1. ja 3. persoonan kerrontaan tai vapaaseen epäsuoraan esitykseen verrattuna hämärämpi, kyseenalaisempi ja tulkinnanvaraisempi, sillä pronominina ”sinä” on kerronnallisia rajoja rikkova sekä leikittelee kertovilla äänillä. Osoitan, että kaikkitietävän henkilökertoja Tarun kerronta on varsin hypoteettista ja romaanin henkilöhahmojen mielet näyttäytyvät usein upotettuina kertomuksina.