Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia pedagogista näkökulmaa kommunikatiiviseen kielitaitoon, joka on syrjäyttämässä vanhaa kielikäsitystä kielestä pelkkänä sanoista ja rakenteista rakentuvana systeeminä. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös erityisesti tarkastella, miten kommunikatiivisempi käsitys kielestä on vaikuttanut keskipitkän ruotsin ylioppilaskokeen kirjallisen osan sanasto- ja rakenneosion osatehtävään 2.2. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Tutkimieni ylioppilaskokeiden osatehtävät ovat vuosilta 2008–2014. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että keskipitkän ruotsin ylioppilaskokeen osatehtävä 2.2 on kehittynyt kommunikatiivisempaan suuntaan, jolloin sen voidaan sanoa heijastelevan kommunikatiivista kielikäsitystä. Lisäksi osatehtävissä esiintyvät aihealueet on mainittu sekä opetussuunnitelmassa että Eurooppalaisessa viitekehyksessä. Tutkimustani koskien on huomioitava, ettei nykymuotoisen ylioppilastutkinnon kynää ja paperia käyttämällä tehtävä koe pysty mittaamaan oikeita kommunikatiivisia, kahden ihmisen välillä suullisesti tapahtuvia taitoja. Kiinnostava jatkotutkimuskohde voisikin olla viimeistään vuonna 2019 toteutuva kielten ylioppilaskokeita koskeva uudistus, jossa suullisen kielitaidon kokeesta tulee osa ylioppilastutkintoa.