TIIVISTELMÄ

Nuorten liikunta-aikomukset ja niihin yhteydessä olevat tekijät. WHO-Koululaistutkimus.

Martin, Leena Maarit Terveyskasvatuksen pro gradu-tutkielma Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Terveystieteiden laitos 2015 48 sivua, 14 liitettä Ohjaaja TtT Raili Välimaa

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää 7- ja 9-luokkalaisten liikunta-aikomusta 20-vuotiaana. Lisäksi tutkittiin liikunta-aktiivisuutta ja syitä liikkua sukupuolen ja luokka-asteen mukaan, ja olivatko luokka-aste, sukupuoli, nykyhetken fyysinen aktiivisuus, urheiluseurajäsenyys, koettu perheen taloudellinen tilanne tai liikuntasyyt yhteydessä liikunta-aikomukseen 20-vuotiaana. Tutkimusaineistona oli vuoden 2010 WHO-Koululaistutkimus. Tutkimusta varten aineisto rajattiin seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisiin (N=4260). Kvantitatiivisen aineiston tilastolliset analyysit tehtiin IBM SPSS 20 ohjelmistolla. Menetelminä analyyseissa käytettiin ristiintaulukointia, χ2 -testiä, faktorianalyysia sekä binääristä logistista regressioanalyysia.
Tytöt näkivät itsensä poikia yleisemmin liikkujina 20-vuotiaina. Pojat olivat liikunnallisesti tyttöjä aktiivisempia ja kuuluivat tyttöjä yleisemmin urheiluseuraan. Yleisimmin tärkeitä yksittäisiä liikunnan syitä sekä tytöillä että pojilla olivat hauskan pito, terveyden parantaminen ja hyvään kuntoon pääseminen. Positiiviseen liikunta-aikomukseen myönteisesti yhteydessä olivat urheiluseurajäsenyys, kuormittava vapaa-ajanliikunta ja tytöillä lisäksi nuorempi ikä. Nuorten tärkeiksi kokemista liikunnan syistä positiiviseen liikunta-aikomukseen yhteydessä olivat tytöillä liikunnan aikaansaamat tunteet sekä liikunnan sosiaalisuus, ja pojilla terveys ja ulkonäkö sekä sosiaalisuus. Aikaisempien tutkimusten perusteella kouluiän liikunta-aktiivisuus, intensiivinen liikunta ja seurajäsenyys ovat yhteydessä aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen. Tässä tutkimuksessa tuli ilmi, että samat tekijät tukevat myös positiivista suhtautumista liikunta-aikomukseen 20-vuotiaana. Urheiluseurat ovat tärkeässä roolissa nuorten liikunta-aktiivisuuden ja -aikomuksen säilyttämisessä aikuisuuteen. Urheiluseurojen tulisikin tähdätä paitsi lasten ja nuorten tavoittamiseen, myös seuroista murrosiän aikana poisputoamisen ehkäisyyn. Sekä urheiluseurojen että muiden nuorille liikuntapalveluita järjestävien tahojen tulisi liikkujalähtöisesti, sukupuoli ja ikä huomioiden, panostaa positiivisten liikuntakokemusten tuottamiseen niin liikunnan sosiaalisuuden, tuloksellisuuden kuin hyvän ilmapiirin kautta.