Tutkielmassani analysoin Jukka Pakkasen novellia ”Marianzan raitiovaunut” (2000) Carl Gustav Jungin symboliteorian avulla. Tutkin henkilöhahmoja ja symboliikkaa ja pyrin avaamaan niitä fiktiivisen mielen psyyken prosesseja, jotka tuota symboliikkaa tuottavat. Symboliikka ilmenee novellissa ennen kaikkea henkilöhahmoisten arkkityyppien muodossa, joten pääpaino on tällaisten psyyken tiedostamattomasta ilmaantuvien symbolisten kuvien ymmärtämisessä. Tärkeässä roolissa ovat myös muutoksen arkkityypit, jotka kuvaavat päähenkilön psyykessä tapahtuvaa muutosta.

Tutkielmani yhtenä pyrkimyksenä on tarjota kiehtova ja perusteltu lukutapa yksittäiseen kaunokirjalliseen tekstiin mutta samaan aikaan myös osoittaa jungilaisen kirjallisuusanalyysin elinvoimaiset mahdollisuudet myös nykyaikaisen kotimaisen proosakirjallisuuden tulkitsemisessa. Analyysiosuuksissani avaan novellia jungilaisen lähiluvun kautta, keskeisimpänä metodina käytän Jungin unien ja taiteen tulkintaan kehittämää mallia.

Päädyn työssäni osoittamaan, että useimmat novellin henkilöistä ovat tulkittavissa henkilöhahmoisiksi arkkityypeiksi, jotka saavat sävynsä päähenkilön psyykestä. Nämä hahmot ovat osa päähenkilön individuaatioprosessia eli itseksi tulemisen prosessia. Prosessissa keskeisimmässä roolissa on animaprosessi, jota tutkielmassa käsitellään muita individuaatioprosessiin kuuluvia vaiheita tarkemmin. Symbolisiksi tulkitut hahmot täyttävät Jungin henkilöhahmoisille arkkityypeille määrittämät ominaispiirteet siinä määrin selvästi, että hahmojen osoittaminen arkkityypeiksi on perusteltua.