Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä ja kokemuksia yläkoulun opettajilla ja oppilailla on toiminnallisista työtavoista ruotsin ja saksan kielen opetuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin, käyttävätkö kieltenopettajat toiminnallisuutta opetuksessaan ja millä tavoin. Lisäksi kartoitettiin opettajien syitä käyttää toiminnallisia työtapoja kielten opetuksessa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluiden ja kyselylomakkeen avulla. Aineiston analyysissä käytettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tutkimukseen osallistuneet opettajat suhtautuvat positiivisesti toiminnallisiin työtapoihin ja toiminnallisuutta hyödynnetään niin ruotsin kuin saksan oppitunneilla. Erityisesti toiminnallisuutta käytetään sanaston ja kieliopin opettamisessa. Haastatteluista kävi ilmi, että toiminnallisten menetelmien koetaan tuovan hauskuutta ja vaihtelua kielten tunneille, motivoivan oppilaita, vähentävän istumista sekä tarjoavan mahdollisuuden ottaa erilaiset oppijat huomioon. Vaikka toiminnallisten työtapojen koetaan tuovan vaihtelua ja iloa myös opettajan työhön, todettiin niiden myös vievän aikaa ja lisäävän opettajan työmäärää. Yhtenä syynä tähän koettiin olevan oppikirjoissa olevan valmiin materiaalin puute. Tutkimuksesta kävi ilmi, että myös tutkimukseen osallistuneet oppilaat suhtautuvat kielten oppimiseen tekemisen ja toiminnan kautta pääosin positiivisesti. Toiminnallisten työtapojen koetaan auttavan oppimisessa ja helpottavan asioiden muistamista. Oppilaiden mukaan toiminnallisia menetelmiä käytetään kielten tunneilla kuitenkin vain harvoin tai ei koskaan. Sen sijaan kielten tunneille ominaista katsottiin olevan oppikirjan tehtävien tekeminen ja paikallaan istuminen.